Märkätekniikkaa ja tikulla pirtämistä

26.10.16 harjoituksena oli märkätekniikka, jossa pemeä paperi kasteltiin kokonaan ja maalattiin märällä siveltimellä pehmeitä väripintoja. Samalla kokeiltiin tikulla piirtämistä märälle väripinnalle. Tylpällä tikulla märkään paperiin piirrettäessä väripigmentti kerääntyy piirtojälkeen ja tekee selvän viivan. Pehmeä paperi menee helposti terävällä tikulla rikki, joten esim. siveltimen tylppä pää on tarkoitukseen hyvä. Oikein ohuen piirtojäljen saa vaikka terävällä puukolla vetämällä, joka rikkoo paperi pinnan tasaisesti, mutta ei revi. Alla hienoja tuloksia kokeiluista.

Kurssitapaamiseen toimme myös mieleisiä maalauksia tai etsimme niitä kirjoista. Tutkimme maalausten tekotapaa ja tekniikkaa ja teimme kuvien innoittamana omia versioita. Joistakin esimerkkimaalauksista syntyi jäljennöksiä, toisista poimittiin vain tekniikka, väri tai vaikka siveltimen vedot omaan työhön. Osa jäi työntouhussa kuvaamatta.

Mieleisestä maalauksesta löytyi printtitekniikkaa, joka valittiin kokeilun aiheeksi. Siitä syntyi märkätekniikalla maalattu pehmeä maisema, johon on talouspaperitupolla painettu puukuivioita ja viimeistelty siveltimellä.

Asetelma märkätekniikalla, johon saatu tikulla
piirtämällä sopivsti jäntevyyttä ja yksityiskohtia.

Märkätekniikalla ja tikulla piirtämällä kukkia. Väripinnasta
saa muodot esille tikulla painamalla värin ollessa vielä märkää.

Pehmeä tausta ja katkonainen viiva tuovat
kontrastia ja  herkkyyttä.

Mieleisestä maalauksesta värejä ja muotoja.

Mieleisestä maalauksesta aihe ja värit.

 Naapurin hevoset kuusimetsän reunassa.
Maalauksesta löytyy monia vihreän ja ruskean sävyjä.

Taustan puhdas ruskataivas korostaa
puun ja maan murrettuja värejä. Puun rosoinen
 pinta on maalattu osin kuivatekniikalla.

Valkoinen vesivärimaalauksessa

12.10.2016 vesivärikurssilla kokeilimme yhtä perusasiaa – valkoisen kuvaamista. Valkoinen tila tai viiva vesivärimaalauksessa saadaan jättämällä valkoinen pohjapaperi halutusta kohdasta maalaamatta. Valkoisen kuvaamisessa tai vaalean värin sekoittamisessa ei perinteisesti käytetä valkoista pigmenttiä. Väri vaalennetaan vedellä ja valkoisen maalauspinnan annetaan kuultaa alta. Tämä kuulakkuus on tyypillistä akvarellimaalauksessa. Jos käyttää valkoista väripigmenttiä saa aikaan maitomaisemman sameamman vaikutelman, joka joskus voi tietysti olla tarkoitus ja tehokeino.  Tarkemmin aiheesta 4.12.15 kirjoituksessa

.  

Alla olevissa harjoituksissa ei ole käytetty maskia eikä muitakaan apukeinoja valkoisen kuvaamisessa. Värin tarttumista voi estää esim. maskilla tai sapluunalla (kirjoitus 3.12.14), joka poistetaan värin levityksen jälkeen. Samoin värin tarttumista voi estää valkoisella liidulla tai kynttilällä ja jopa kananmunan valkuaisella, mutta näitä on vaikea poistaa jälkikäteen ja ne jäävät osaksi teosta.

Valkoinen raidallinen liina on kuvattu hienosti hieman
kuprulle sinisen maljakon ja oranssin omenan välissä.
Sinisen lasitetun maljakon valoheijastukset on jätetty 
rohkeasti havainnon mukaan valkoiseksi.

Valkoinen punaraitainen pöytäliina on raikas 
hirsiseinää vasten ja varjot tuovat hienosti valon tuntua.

Valkoinen kannu pehmeine varjoineen.
 Kapeat siniset viivat lehdissä ja kannussa
saavat aikaan keveyttä ja kivoja yksityiskohtia.

Rohkea kokeilu valkoisesta hahmosta on
maalattu rennolla otteella vahvoin värein.

Valkoisella aluspahvilla siveltimenvedot
 ja  läikät ovat kuin abstrakti maalaus.

Tulkinnallista valkoista sommitelmaa ympäröi
märällä maalattu pehmeä väri. Kun paperi on kuiva,
niin rajaus on selvä, vaikka maalataan märällä.

Ylhäältä kuvattua kukkakimppua keventää sitä ympäröivä
 vaaleus ja kukissa muotoa antavat valkoiset alueet.  

Tämän upeanvärinen kimppu on maalattu
 sivusta, jossa näkyy painava keramiikkamaljakko.

Hieman taustaa rauhoittamalla ja katsomalla
 läheltä näkyy kaunis valkoisen käyttö kimpun yksityiskohdissa, joka raikastaa maalausta.

Tarinankerrontaa kuvalla. Kasvot sekä
kuvan yläosaan jätetty enemmän
valkoista keventämään vaikutelmaa.  

Valkoista lehteä ympäröi harmaan vihreä, jota on sävytetty
okralla lehden ympäriltä. Tämä lehti voidaan vielä muuttaa
loistamaan puhtaissa ruskan sävyissä.

Valkoinen kuultaa kauniisti tässä viivaa
 ja pintaa yhdistävässä maalauksessa.

Lisää tarinankerrontaa toistolla. 

Valkoinen ja selkeät värit ovat näkyvä ja tehokas yhdistelmä.
Kuvassa näkyy hienosti siveltimen maalauksellinen jälki.

Sama persoonallinen ote perusväreillä (sininen, punainen ja keltainen).
Mukaan  on otettu  myös välivärit violetti, oranssi ja vihreä.

Hauska jämäkkä punaisella rajattu mökki ja punaiset kukat
kesäisessä maisemassa, jossa valkoiset pilvet matkaavat taivaalla. 

Ornamenttimainen kuvio pienillä puna-valkoisilla
kukilla ja violeteillä täplillä tuntuu jatkuvan ylöspäin.

Aloituksen perustietoutta

28.9.2016 oli ensimmäinen vesivärikurssilaisten kokoontuminen tänä syksynä. Olin iloinen tutuista ja uusista kurssilaisista. Aika vierähti tutustuessa. Kävimme pikaisesti läpi materiaaleja, levitimme rennosti värejä ja katselimme olioita, joita kuviimme ilmestyi.
Päätimme myös jatkossa pitää pienen teehetken kokoontumisiltoina ja kerätä jokaiselta 2€/syyslukukausi eväitä varten. Teetauolla luemme ja keskustelemme jotain akvarellimaalauksesta tai tutustumme toistemme harjoituksiin.

Hyvät aloitusvärit ovat Wennströmin perusvärit (kaksi sinistä, punaista ja keltaista).
Niillä oppii hyvin sekoittamaan erilaisia sävyjä. Palettia voi lisätä esimerkiksi Viridianin vihrällä (kirkas sinivihreä) ja (kelta)okralla (maaväri). Vesiväritekniikassa vaaleat sävyt ja valkoinen pyritään saavuttamaan paperin valkoisen pohjavärin avulla.
Lisätietoja esimerkiksi Wennströmin sivuilta

Siveltimistä tunnustelimme luonnonkarvasiveltimien ja synteettisten siveltimien erilaista jäntevyyttä. Minulta löytyi synteettisiä siveltimiä ja myös oravan- ja vuohenkarvasiveltimiä. Siveltimiä tehdään monenlaisista karvoista ja niiden hinnat vaihtelevat suuresti. Vesivärisiveltimen tarkoitus on sitoa paljon vettä toisin kuin öljyvärisiveltimien.

Siveltimien muotoja ja kokoja on lukemattomia. Tavallisimmat muodot ovat kärkisiveltimet, latta- ja kissankielisiveltimet.
Lisätietoja siveltimistä vaikka Minoan sivuilta

Perinteinen paperin pingotus on asia, jonka kävimme läpi tekemällä. Jos paperi ei ole pingotettu alustaan (kovalevy), niin märällä siveltimellä maalatessa paperi kupruilee, eikä väri pysy siinä mihin sen haluaisi jäävän. Pingoituksen tarkoitus on, että paperi kuivaa suoraksi ja se on siisti kehystettäväksi kehyspahvilla (paspis, paspartuu, passepartout).
Tarkat ohjeet pingottamisesta löydät  tämän blogin 6.11.15  tallennetusta kirjoituksesta.

Paperin pingoitus ei ole välttämätön, mutta vaiva palkitsee laadulla.Paperin koko, laatu ja maalaustekniikka tietysti vaikuttaa haluaako paperin pingottaa vai ei. Paperin voi myös kinnittää vedellä läpäisemättömän alustan (esim.pleksi) päälle kuivamaan hitaasti pinnalta. On myös lehtiöitä, joissa paperi on liimattu sivuistaan lehtiöön. Paperilaatuja ja tekniikoita on niin monta, että paras tapa on itse kokeilla.

Alla päivän rentoja kokeiluja ja harjoituksia.

Kuivalle paperille rennosti maalattu ruusu vastaväreillä

Syksyn ruskaa väriä levittämällä

Kuivia siveltimenvetoja ja märällä tehty tipunen

Syksyn värjeä I

Syksyn värejä II

Kuivatekniikkaa lattasiveltimellä. Maalaus syksyn väreissä
mukavine yksityiskohtineen ja eläimineen.

Kuivalla pyörösiveltimellä tehdyt kukat ruukuissaan ja
 märällä siveltimellä laveerattu tausta. 

Nopea märkäteknikkakokeilu. Kuvasta pilkistää katse ja kuono. 

Tila ja kolmiulotteisuuden kuvaaminen

13.4.2016 oli vesivärikurssilaisten tämän kauden viimenen tapaaminen. Väki oli huvennut päällekkäin osuneisiin kevätrientoihin. Paikalle tulleet maalasivat jokainen omia juttuja kokeillen myös uutta mm. sumun kuvausta ja mielikuvitusolioisia. Aiheena oli "tila" työkaluna maalauksessa ja sitä hieman sivusimme termien kautta. 

Positiivinen tila: Katseen keskiöön nouseva ensisijaisesti objektille varattu tila. Tila on yleensä täytetty väreillä, viivoilla tai muodoilla.  
Negatiivinen tila: Vastakohta posiviiviselle tilalle. Tyhjä tila kohteen ympärillä, joka tasapainottaa positiivista tilaa ja antaa silmän levätä. Tämä tärkeä alue jää usein huomiotta, kun keskitytään vain kohteen kuvaamiseen.
Kaksiulotteinen tila: Tila, jossa on leveys, korkeus, mutta ei syvyyttä. 
Kolmiulotteinen tila: Tila, jossa tuntuu olevan leveys, korkeus ja syvyys. Esimerkiksi 3D-maillinnukset. Kolmiulotteista tilaa voi kuvata erilaisilla keinoilla:

• Muodon voi leikata toisella. Näin syntyy mielikuva, että toinen on toisen edessä.
• Läheisten objektien koon ja sijainnin vaihtelu, jolla saadaan aikaan illuusio syvyydestä. Suuremmat objektit tulevat ikään kuin etualalle. 
• Valon ja varjon sijainti antavat syvyyttä.
• Graafinen perspektiivi, jossa otetaan huomioon pituus- ja leveysaste. Objektit pienenevät liikkuessaan kohti katoamispistettä, joka voidaan sijoittaa eri paikkoihin tasolla.
• Vaaleusasteen ja värisävyn käyttö. Yleensä lämpimät värisävyt tulevat lähemmäs katsojaa ja kylmät pakenevat. Samoin lähellä olevat kohteet näyttävät kirkkaimmilta, sävykkäämmiltä ja niissä on enemmän kontrastia. Kauempana olevat asiat sävytetään yleensä harmaalla neutraaleiksi väreiksi. Voimakkaat kirkkauserot antavat vaikutelman ikään kuin kohteet olisivat eri tasoilla.
• Ilmaperspektiivissä yhdistyy edellä mainittuja asioita. Kauempana olevien kohteiden kontrasti, yksityiskohdat ja pintarakenne vähenee. Mitä kauemmas objekti siirtyy, sitä enemmän se haalistuu sinisenharmaaksi ja yksityiskohdat hämärtyvät, jolla pyritään jäljittelemään ilmakehän vaikutusta ihmissilmän havaintoon.

Keskustelimme myös maalauspohjien muodoista. Joskus voisi maalata muullekin muodolle kuin standardikokoiselle suorakaiteen muotoiselle paperiarkille. Pyöreälle, soikealle, kapealle tai ihan jollekin muulle.  

Teetauolla saimme idean maalauksesta, jonka tekisimme valkoiselle paperille, johon oli jäänyt käytettyjen teepussien ruskeita jälkiä. Pikaisesti jokainen maalasi jotain paperille, joka oli ollut teepussien alla, täydentäen toisen aloittamaa. Yhteistyönä syntyi teos Taiteilija ja hänen muusansa. Tämä PhotoShopilla vähän muokattu teos ja blogin pitäjä toivottavat kaikille oikein ihanaa, värikästä ja luovaa kevättä ja kesää. 

Siniset kukkaköynnökset enteilevät kevättä.
Kukkien kokovaihtelut ja vaaleat taustavärit
 luovat kontrastia ja tilaa.  

Maisemaan syntyi olioisia. Etualan lämpimämmät värit,
välimaaston siniset tapahtumat ja taustaa rauhoittava
 siniharmaa taivas luovat yhdessä syvyysvaikutelmaa.  

Märkätekniikalla aloitettu rauhallinen harmaa maisema.
Syvyysvaikutelmaa tuo selkeästi etuala, välimaasto ja tausta.

Rohkeasti luotu ilmava asetelma, jossa objektit pienessä
rykelmässä lämpimillä väreillä maalattuna ja tausta  kuvattuna
viileillä  sävyillä  kuin tulen henkäys ikkunasta.
Tässä tilassa on helppo hengittää. 

Taitelija ja hänen muusansa 

teepussien jäljistä syntynyt yhteismaalaus.
Taiteilija on puhkunut itsensä punaiseksi niin, että höyry nousee.
Pikku Myy on tullut apuun ja rauhoittaa taitelijan kesälomalle
maalailemaan tasapainoisia maalauksia rennolla otteella.

Hyvää kesälomaa kaikille blogin lukijoille!



 

Näyttelyvalmisteluja

30.3.2016 tapaamisessa oli kukka-asetelma erivärisine kankaineen, mutta suurin osa osallistujista valmisteli töitään opiston kevätnäyttelyyn. Teetauolla Ailin kertoi japanilaisesta puupiirrostaiteesta ja sen alan mestareista.

Joillekin maalauksille löytyi kehykset, joko paspispahvin kanssa tai ilman. Jos töitä ei tarvitse rajata, niin niitä voi laittaa esille ilman kehyspahvia esimerkiksi kiinnitettynä kapalevyyn tai jollekin muulle alustalle. Samoin ohuella pahvilla kehystetyt maalaukset on helppo kiinnittää nuppineuloilla levyihin. Alla muutama esimerkki Suonenjoen näyttelyssä olevista ripustusvaihtoehdoista. Päänäyttely ripustetaan myöhemmin Rautalammille.

Ohuella kehyspahvilla oleva työ on kiinnitetty sinitarralla.
Kun valmiskeys ei rajaa työtä, niin kehyspahvin voi leikata niin,
että alareuna on vähän leveämpi kuin muut kehyspahvin sivut.

Ilman kehyspahvia oleva maalaus kehyksissä on ripustettu naulaan.

Harmaalle taustalevylle on nuppineuloilla kiinnitetty kehystämättömiä
maalauksia ja rautalangasta roikkuu kehyksissä kaksi työtä ilman kehyspahvia. 

Kaksi maalausta, joissa on sekä kehyspahvit että kehykset.
Valmiskehyksiin on joskus vaikea saada juuri sopivan kokoista maalausta
 ja siksi kehyspahvin reunat eivät ole aina parhaat mahdolliset.

Kehyspahvin leikkaus

16.3.16 tapaamisessa leikkasimme kehyspahveja. Opiston kevätnäyttely on tulossa, joten maalausten kehystys on ajankohtainen. Meillä ei ollut happovapaata paksua pahvia. Käytimme lehtipainosta saatavaa ohutta jätepahvia, jota on helppo työstää käsin mattoveitsellä. Emme tehneet taustapahveja ollenkaan, koska ohut pahvi ei siihen sovellu. Koska kyseessä oli ohut tilapäinen kehyspahvi, niin maalarinteippi sopii hyvin kiinnitykseen. Kehystetyt maalaukset tuemme viistoon asetetuilla nuppineuloilla kapalevyihin. 

Huom. pitkäaikaisissa kehystyksissä aina happovapaa pahvi ja paperiteippi.

Näitä tarvitset:
Mattoveitsi
Kehyspahvia
Alusta, johon saa tulla viiltoja ja sellainen, ettei mattoveitsen terä tylsy
Mittanauha, viivotin reunapahvien leveyden ja aukon mittaukseen 
T- tai kulmaviivain auttamaan suorien kulmien leikkauksessa
Lyijykynä mittojen merkintään
Maalaus

Arvioi reunapahvin levys kehystettävän työn koon ja tyylin mukaan. Alareuna on yleensä leveämpi kuin muut sivut. Mittaa aukon leveys (maalauksesta kaikki mitä haluat näkyviin) ja lisää siihen 2× reunapahvin leveys. Samoin korkeus + yläreunan ja alareunan mitta. Näistä saat kehyspahvin mitat. Jos maalauksesi on sopivan kokoinen, johonkin valmiiseen kehykseen, niin voit leikata kehyspahvin helposti taustalevyn avulla.

Kirjoita kehyspahvin taakse reunoihin suunnittelmasi reunapahvin mitat. Muista merkitä alareuna hieman leveämmäksi. Tee lyijykynällä mittapisteet ja vedä viivat aukolle. Sitten vain leikkaat viivottimen, kulmaviivottimen tai muun suoran levyn avulla viivoja pitkin aukko irti pahvista. Pahvissa että aukossa on oltava suorat kulmat onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. 

Enkä tietenkään muistanut työn tohinassa kuvata prosessia, mutta alla joitakin havainnekuvia paspiksen leikkauksesta, jossa rajataan kuvasta osa pois. Esimerkkikuviin löytyi maalaus laatikkoni pohjalta.

Alla on valkoinen siisti kehyspahvi, jonka päällä
maalaus ja päälimmäisenä paspiskulmat apuna
rajauksessa. Maalaus on sijoitettu oikeaan alanurkkaan
 ja paspiksen alareuna suunniteltu 1cm leveämmäksi
 kuin muut reunat. Huomaa, että vasemmalta ja
ylhäältä  on leikattava kehyspahvia pienemmäksi
 ja pieni suikale myös maalauksen teippireunaa.

Tässä kuvassa näkyy alareunasta rajattava alue ja
vasemmalla lyijykynäviiva, josta paspista on kavennettava.
Yläreunassa leikattavaa viivaa ei tässä näy, mutta
kuten edellisestä kuvasta huomaa, niin poistettavaa on.

T- tai kulmaviivottimen avulla saat suorat kulmat.

Kun kehyspahvi on sopivan kokoinen mittaa
kehysten leveys ja vedä viivat tulevan aukon
ympärille ristiin. Muista,  että alareuna on
yleensä  hieman leveämpi muita sivuja.

Leikkaa aukko viivoja pitkin.

Aseta kehyspahvi maalauksen päälle suunnittelemasi
rajauksen mukaisesti ja kiinnitä tässä tapauksessa kehykseen.
Oikeasti työtä kehystettäessä maalaus kiinnitetään
taustapahviin linkku-menetelmällä.

Tarkoitus on nämä ohuella pahvilla kehystetyt maalaukset
tukea nuppineuloilla viistosti ylhäältä ja alhaalta kapalevyihin. Näin
paspiksiin eikä maalauksiin tarvitse puhkoa reikiä.

  

Liike maalaustaiteessa

2.3.16 vesivärikurssilla harjoittelimme jännite/kontrastiharjoitusten jälkeen liikkeen/tapahtuman ilmaisua sommitelmassa. Liikkeen tarkoitus on kuvassa johdattaa katsetta sekä liittä kuvan elementtejä yhteen. Silmä seuraa helposti pisteviivaa, viivaa, toistuvia elementtejä tai muita taitelijan tekemiä hinovaraisempia polkuja pitkin, kuten esim. katseen suunta.   

Sommitelmaan syntyy tilan ja liikkeen vaikutelma, kun siihen saadaan vähintään kahden elementin jännite. Yksi piste ei luo liikettä, mutta jo kahden pisteen välille syntyy viiva tai vaikka kahden väripinnan väliin. Viivan käyttö on yksi keskeinen keino johdattaa katsetta haluttuun suuntaan. Viiva voi olla pystysuora (nouseva/laskeva, juhlallinen), vaakasuora (laakeus, tasapaino) tai vino/diagonaalinen (dramaattinen, vilkkaus, toiminta). Dynaamisin liike on diagonaalisessa viivassa, joka jatkuu yli paperin. Suorien viivojen vastakohdaksi voisi luonnehtia käyrää tai kaarevaa viivaa, joka on pehmeämpi kuin suora viiva. Erilaisilla viivoilla ilmaistavia liikkeitä voi kuvailla esim. seuraavasti: kiertävä, lähestyvä, pakeneva, hidastuva, nopeutuva, voimakas, räjähtävä, yllättävä, valoisa, tasapainoinen. Erityisesti viivan ilmaisukeinoja ovat: viivan suunta, tiheys, sijainti, muoto, tummuus, paksuus, määrä, katkot, rytmi (erilaiset toistot).  

Samoin voimme kaikilla kuvallisilla elementeillä (piste, viiva, massa, pintarakenne, väri, muoto ja kirkkaus/valoisuus) luoda erilaisia toistoja jatkuvana tai jaksottaisena (rytmi) vaihdellen niiden määrää, suuntaa, kokoa, välimatkaa ja tummuusastetta luoden liikettä. Värin liike tapahtuu suhteessä ympäröivään väriin. Puhtaissa spektin väreissä lämpimät värit lähestyvät ja kylmät pakenevat. Kuitenkin esim. puhdas sininen voi lähestyä, jos taustalla on murrettu vastaväri oranssi. Näistä asioista on paljon materiaalia, mutta tässä vain lyhyesti esillä olleita liikkeen ilmaisukeinoja.  

Ai niin, sivusimme myös kineettisestä liikettä, joka maalauksessa perustuu optiseen illuusioon. Liike saadaan aikaan yleensä musta/valko tai vastaväri kontrasteilla ja toistuvilla kuvioilla. Vaikutelma on sykkivää, väreilevää ja aaltoilevaa riippuen kuvioista. Mutta ei sen enempää tästä aiheesta.

Alla ensin valmistuneita kontrastiharjoituksia ja sen jälkeen pieniä pikamaalauksia liikkeestä.

Taustakaupungin vaalea punertava siluetti korostaa etualan
vihreänsinistä vettä, jossa oranssinpunainen vene loistaa. 
Koko- ja valöörierot tuovat syvyyttä.  

Aurinkoisen päivän tunnelmaa tuovat puiden
 tummat, voimakkaat varjot aurinkoisella ranalla. 

Vastavärien kontrasti.
Punainen omena tuo kuvaan jännitettä ja eloa.

Valo/varjo harjoitus valmiina. Voimakas tumma/vaalea ja eri
 värien kontrasti – tummimmat kohdat ovat pieniä yksityiskohtia. 

Tummansininen tausta korostaa hedelmien oranssia hehkua.
Maalauksessa on klassinen kolmanneksen sääntö
voimakkaan tumma/vaalea kontrastin lisäksi.   

Valööri- ja tarkkuuskontrastia. Rakennusryhmä puineen on kuvattu tummana
 ja rakennukset voimakkailla rajaviivoilla. Ympäristö on maalattu vaaleana,
säävykkäänä ja epätarkkana pintana korostaen keskiötä.   

Kylmän kirkkaassa lumimaisemassa on tummia
lämpimämmän sinisiä varjopaikkoja.

Hieno kolmiomainen sommitelma, jossa on erisävyisiä
sinisiä sekä tummana että vaaleana. Kivien rosoisilla pinnoilla
hiven okranvihreää antaa lämpöä kylmään maisemaan.    

Kylläisyyskontrasti. Kauniisti toteutettu vaaramaisema,
jossa taustan puhtaat ja kylmät värit korostuvat etualan
 murretuilla väreillä.

Pyykit rytmittävät ajatusta
tuulen liikkeestä vasemmalle.

Suuri aalto kiertyy sisälle,
johon viivat silmää ohjaavat.

 Useampi pyörähtävä hahmo
kuljettaa silmää enemmän
kuin yksi.

Vauhtia vasemmalle. Kokoerot
tuovat syvyysvaikutelmaa –
katseen suunta on taaksepäin.

Tyrsky törmää kiviin ja
liike kääntyy takaisin.

Useat aaltoilevat viivat tuovat
veden pintaan navakan tuulen tuntua.

Rytmilliset viivat muodostavat
tasapainoisen sommitelman.

Hieman enemmän rajattuna
ja lisäämällä värejä tulee lisää liikettä.

Suuri aalto ja hädänalaiset.
Tumma vesi vaalenee 
noustessaan korkeuksiin.

Pari vastaväristä viistoa
viivaa reunasta reunaan luovat
vahvan vaikutelman. 

Luova kierre, jossa on monia
seurattavia elementtejä
paperin ulkopuolelle. 

Värejä lisäämällä dynamiikka
lisääntyy.