Maalauksia musiikin mukaan

 

Monista suorituksista voidaan käyttää ilmaisua yliyrittäminen, jännittäminen. Kyseessä voi olla esiintyminen, urheilu tai taiteen tekeminen. Taiteessa puhutaan myös valkoisen paperin kammosta eli aloittamisen vaikeudesta ja jännityksestä. Vesivärimaalareille ylityöstäminen on myös tuttua – hyvää työtä ei osaa lopettaa ajoissa ja pilaa sen viimemetreillä. 

 

Vesivärikurssillamme  22.10.14 oli vuorossa rentoutusharjoitus. Maalausta musiikin tunnelman mukaan. Tässä harjoituksessa kukaan ei vitkastellut ja työt olivat valmiit kun musiikki loppui – ja hauskaa oli. Jos ei tykännyt musiikista se sai näkyä työssä. Tapettipaperille syntyi kurssilaisilta vapautuneita erilaisia tunnelmia eri musiikkilajien mukaan. Tässä muutamia kuvia. Kevätnäyttelyssä lisää livenä.

 

Laveeraus

Värin lopettaminen pehmeään reunaan keskellä paperia.
Kuvassa maalaa Trond Einar Solberg Indsetviken.

Laveeraus väripinta, joka peittää yhtä siveltimenvetoa laajemman alueen ja näyttää yhtenäiseltä tai liukuvasti muuttuvalta. Työvälineenä voidaan käyttää pyöreää tai litteää sivellintä tai sientä.
Voit käyttää kuivaa tai kostutettua paperia. Kostutetulle paperille väri leviää pehmeästi, mutta ei niin hallitusti. Kostutettu paperi olisi  hyvä pingottaa tavalla tai toisella, koska muuten se saattaa kupruilla. Väri pakkautuu kupruihin eikä lopputulos ole silloin toivotun tasainen, jota laveerauksessa haetaan.




Itselläni ei ole paljon käytännön kokemusta, mutta tässä kuitenkin kuulemiani vinkkejä akvarelli-kurssilta Kaunasista ja kirjan (J. M. Parramon, Vesivärimaalauksen kirja, WSOY, s.99–101) ohjeista.
Tässä tiivistetty ohjeeni laveerauksesta kuivalle paperille.

• Kiinnitä kuiva paperi klipsillä (tai jollain muulla) alustaan ja pidä alustaa kaltevassa asennossa
• Sekoita tarvittava määrä väriä valmiiksi, jotta pigmenttimäärä pysyy työskennellessä samana 
• Etene paperin yläreunasta alaspäin märkä edestakainen pensselinveto kerrallaan
• Pensselin vedon pitää olla niin märkä, että käsitellyn alueen alareunaan kertyy vesiraja
• Jatka tästä vesirajasta edellä mainituin vedoin.  

Jos haluat lopettaa värialueen maalaamisen keskellä paperia selkeään värireunaan. Pyyhi pensseli esim. talouspaperiin ja kuivaa sillä viimeinen vesiraja. Pidä vielä hetki paperia kallellaan siten, että väri valuu tasaiseksi pensselillä kuvatulle alueelle ja muodostaa selkeän reunan laveeratun alueen ja valkoisen kuivan paperin välille.

Jos haluat lopettaa pehmeään vaalenevaan reunaan vaihda väri haluamassasi kohdassa puhtaaseen veteen ja jatka pensselinvetoja puhtaalla vedellä paperin loppuun. Katso kuva.
Voit myös tasaisesti (asteittain) vaalentaa väriä lisäämällä vettä sekoitusväriisi työn edetessä.

Voit myös vaihtaa väriä esim. yhden vesikierroksen jälkeen, jolloin värit sekoittuvat pehmeästi keskelle jäävällä vesialueella. Voit myös kääntää paperin ja aloittaa uuden laveerauksen juuri tehdyn päälle toisilla väreillä.

Teknistä väritietoutta / linkkejä

Tässä toivomanne linkit, joista löytyy teknistä tietoa väreistä ja niiden ominaisuuksista.
Jos jaksatte kiinnostua käykää kurkkaamassa. Tätä ei pidä ottaa mainoksena.
Oikein hyvin pärjää kotimaisilla Wennströmin värinapeilla tai venäläisillä White Nights väreillä – näitä värejähän meillä useimmilla on käytössä. Merkkejä on monia muitakin.


Tässä linkissä on Winsor&Newtonin suosittelemia värejä eri tarkoituksiin.
http://www.hanart.info/article.php?story=20050720133135992

Tässä linkissä 13-sivuinen tietopaketti Winsor&Newton taiteilijaväreistä (Artists' Water Colour).
http://www.hanart.info/tiedostot/taiteilija%20akvarelli%20suomenkielinen%20esite.pdf

Huom! Winsor&Newtonilla on myös edullisempi akvarellivärisarja Cotman.

Musta ja harmaa

Vesivärejä voi ostaa nappeina tai tuubeissa. Tuubivärit ovat tahnamaisia ja niistä saa helpommin
sekoitettua mustaa, koska vettä ei tarvitse niin paljon.
Suoraa mustaa (esim. Lampun musta, Neutral Black, Ivory Black) ei suositella suoraan käytettäväksi, koska se niin sanotusti helposti tapaa värit. Toki mustia värejä voi käyttää, jos työ vaatii juuri sellaista väri-ilmettä tai tehostetta. Mustat värit voit myös sävyttää muilla väreillä.

Perusohje mustan sekoittamiseen:
Mustan, joka vedellä laimennettuna on harmaa saat vastaväreistä:
punainen–vihreä
oranssi–sininen
keltainen–violetti.

Helppo harjoitus:
T-Petersburg White Nights väreissä sekoita keskenään
Emerald Geen -vihreää ja Carmine-punaista. Saa kylmän sinertävän harmaan.
Jos vaihdat punaisen esimerkiksi väriin "Madder Lake Red Light"
saat lämpimämmän harmaan.
Wennström väreissä vastaava ehdotus on Viridian-vihreä ja Karmiinin punainen.
Molemmat kylmiä värejä.

Tarkastele sekoitusväriä.
Jos syntynyt harmaa väri esimerkiksi vihertää niin lisää tippa punaista. 
Jos väri sinertää lisää tippa vastaväriä eli oranssia. Jatka kunnes olet tyytyväinen sävyyn.
Tutkaile värikupin veden värin vaihtumista harmaaksi.


Vasemmalla lämpimämpi punainen, jolloin syntyy lämpimämpi musta ja harmaa. Jos taas kylmällä punaisella syntyy kylmä violettiin vivahtava harmaa voit lisätä tipan vastaväriä eli keltaista. Sävyerot muuttuvat todella pienistä pigmenttimääristä.  

 

Viiva

11.3.2015 tapamisessa oli aiheena omakuva abstraktina. Pohdi ja kokeile!
Pidätkö suorista linjoista vai orgaanisista, haluatko toteuttaa maalauksen puhtailla vai murretuilla väreillä vai molemmilla, entä sommitelma jne. 
Tarkoituksena käyttää niitä elementtejä (viiva, massa, pintarakenne, kirkkaus, lempiväri, muoto) joista pitää. Kuvasta voi tehdä rauhallisen, räiskyvän 
Nauroimmekin, että entäs jos minä on toisena päivänä yhtä ja toisena toista.
Sovimme, että siitä voi sitten tehdä sarjan MINÄ MONENA. 
Tavoite on kuitenkin kuvata jotenkin itseä.    

Koko idea lähti Markku Pirin kirjasta MUOTOKUVIA (ISBN 951 30 9552 5, WSOY, Porvoo 1991), jossa hän ei kuvaa ystäviään heidän havaittavan ulkonäön mukaan. Kirjan maalaukset eivät ole figuratiivisia eli esittäviä – niissä ei pyritä jäljentämään ulkoista todellisuutta mahdollisimman tarkkaan. Mielestäni taitelija on pyrkinyt kuvaamaan henkilöitä heidän elämäntyönsä, ammattinsa ja sisäisen persoonansa kautta väreillä, muodoilla, sommitelmilla jne. Joissakin kuvissa esiintyy tunnistettavia asioita, esineitä, hahmoja. 

Tehtävä osoittautui aika haastavaksi. Rohkeasti syntyi hauskoja töitä.
Osa maalauksista oli nopeita kokeiluja, joita mahdollisesti jatkojalostetaan. Kollaasitekniikka on yksi hyvä idea toteuttaa tällainen tehtävä. Esimerkiksi akvarellin palasista, maalatuista kirjan sivuista tai rypistetystä paperista voi sommitella kokonaisuuden, joka ilmetää jotenkin itseä. Tehtävä jäi muhimaan. Saa nähdä mitä vielä nähdään, kun ideat jaostuvat.

Vahvasti rönsyävä minä-itse?

Olenko sulkeutuneempi?

Merkki: kaksoset – kaksi puolta.

Abstrakti omakuva kauniiden kukkakuvien innoittamana.

Herkkä omakuva kukkasin.

Kynttilätekniikan viivat kukka-asetelmassa.

 

Löydätkö korvakorun?

Kubistisesta omakuvasta tuli Maon julistus.

Rypistetyn paperin kokeiluja. 

Itsen etsimistä.

Minän symboleja menohaluista höyrävään päähän.

Viivaharjoituksia ja maalauksia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viiva on yksi taiteellisen työn elementti, jolla saa luotua rytmiä maalaukseen.

Viivan muoto, määrä, välimatka, koko, tummuusaste ja suunta vaikuttavat lopputulokseen.

Viiva voi olla niin monen muotoinen ja erityisesti vesivärissä paperin ja pensselin märkyys tai kuivuus ja niiden yhdistelmät vaikuttavat lopputulokseen. Eli äärettömän monimuotoista ja mielenkiintoista. Tässä Sisä-Savon kansalaisopiston kurssilaisten harjoituksia ja maalauksia.