Viiva

11.3.2015 tapamisessa oli aiheena omakuva abstraktina. Pohdi ja kokeile!
Pidätkö suorista linjoista vai orgaanisista, haluatko toteuttaa maalauksen puhtailla vai murretuilla väreillä vai molemmilla, entä sommitelma jne. 
Tarkoituksena käyttää niitä elementtejä (viiva, massa, pintarakenne, kirkkaus, lempiväri, muoto) joista pitää. Kuvasta voi tehdä rauhallisen, räiskyvän 
Nauroimmekin, että entäs jos minä on toisena päivänä yhtä ja toisena toista.
Sovimme, että siitä voi sitten tehdä sarjan MINÄ MONENA. 
Tavoite on kuitenkin kuvata jotenkin itseä.    

Koko idea lähti Markku Pirin kirjasta MUOTOKUVIA (ISBN 951 30 9552 5, WSOY, Porvoo 1991), jossa hän ei kuvaa ystäviään heidän havaittavan ulkonäön mukaan. Kirjan maalaukset eivät ole figuratiivisia eli esittäviä – niissä ei pyritä jäljentämään ulkoista todellisuutta mahdollisimman tarkkaan. Mielestäni taitelija on pyrkinyt kuvaamaan henkilöitä heidän elämäntyönsä, ammattinsa ja sisäisen persoonansa kautta väreillä, muodoilla, sommitelmilla jne. Joissakin kuvissa esiintyy tunnistettavia asioita, esineitä, hahmoja. 

Tehtävä osoittautui aika haastavaksi. Rohkeasti syntyi hauskoja töitä.
Osa maalauksista oli nopeita kokeiluja, joita mahdollisesti jatkojalostetaan. Kollaasitekniikka on yksi hyvä idea toteuttaa tällainen tehtävä. Esimerkiksi akvarellin palasista, maalatuista kirjan sivuista tai rypistetystä paperista voi sommitella kokonaisuuden, joka ilmetää jotenkin itseä. Tehtävä jäi muhimaan. Saa nähdä mitä vielä nähdään, kun ideat jaostuvat.

Vahvasti rönsyävä minä-itse?

Olenko sulkeutuneempi?

Merkki: kaksoset – kaksi puolta.

Abstrakti omakuva kauniiden kukkakuvien innoittamana.

Herkkä omakuva kukkasin.

Kynttilätekniikan viivat kukka-asetelmassa.

 

Löydätkö korvakorun?

Kubistisesta omakuvasta tuli Maon julistus.

Rypistetyn paperin kokeiluja. 

Itsen etsimistä.

Minän symboleja menohaluista höyrävään päähän.