Toivottavasti innostutte kirjoittamaan mukavia opiskelukokemuksia linkistä löytyvien ohjeiden mukaan.
http://www.kansalaisopistot.
torstai 21. tammikuuta 2016
Opisto kapaa kirjoirjoituksia opisto-opiskelusta
Vesiväriporukassa on todella aktiivisia opiston opiskelijoita, jotka harrastavat monia muitakin mielenkiintoisia asioita omassa Sisä-Savon kansalaisopistossamme.
Toivottavasti innostutte kirjoittamaan mukavia opiskelukokemuksia linkistä löytyvien ohjeiden mukaan.
http://www.kansalaisopistot.
Toivottavasti innostutte kirjoittamaan mukavia opiskelukokemuksia linkistä löytyvien ohjeiden mukaan.
http://www.kansalaisopistot.
Värin vaalentamisen erikoiskonsteja
20.1.2016 aloitimme kevätkautta pienellä porukalla. Edellisvuoden valkoisen kuvaaminen sai jatkoa, kun testasimme pesutekniikkaa niin pensselillä kuin sienellä. Alla maalauksia, joista korjailimme pieniä ja vähän isompiakin alueita pesemällä. Uusi oivallus tuli akvarellikynän käytöstäkin, joten ei huono päivä.
Perustekniikoiden, maskin ja sabluunan käytön lisäksi alla on
erilaisia konsteja värin vaalentamiseen paperilla:
Värin poistaminen kuivaamalla onnistuu heti värin levityksen jälkeen ennen kuin se on imeytynyt paperin sisään. Esimerkiksi sinisellä laveeratulle pinnalle voi kuivata talouspaperilla tai muulla rätillä tai sienellä painelemalla vaaleita "pilviä".
Peseminen on oikeastaan edellä mainitun kaltaista vaalentamista. Ihan valkoista pesutekniikalla ei onnistu saamaan jos väri on kerinnyt kuivua ja imeytyä paperiin. Idea on kastella maalattu kohta ja imeä siitä irtoavat väripigmentit märällä, mutta kuivatulla puhtalla siveltimellä. Suurempia pintoja voi pestä luonnonsienellä samalla idealla. Vältä hankaamista, jos haluat pitää työsi siistinä etkä etsi hankauksella jotain erityistä efektiä.
Kaapiminen painamalla, niin että väri puristuu pois kyseisestä kohdasta. Olemm oppineet, että kun tikulla painaa uran paperiin, niin väri valuu uraan ja siitä tulee tumma viiva. Tässä menetelmässä käytetään vähän leveämpää tikkua, veistä, lastaa tai muuta vastaavaa, jolla nahkeasta väripinnasta voi kaapia väriä pois sen valumatta uudelleen paikoilleen.
Arabikumi on mm. vesivärien sideaine. Sitä saa jauheena ja nestemäisenä. Nesteenä sitä voi levittää paperille tiivistämään paperin kuituja, joten väri ei kyseisissä kohdissa tartu paperiin niin helposti ja kohta jää vaaleammaksi esimerkiksi laveeratessa.
Kananmunan valkuainen on kuulemani mukaan kättökelpoinen edellä kerrotun oloinen eriste värille. Sen voi levittää paperille ja kuivattaa, jonka jälkeen väri ei tartu kuivan valkuaisen alueille – ainakaan täysin. Pesutekniikkaan yhdistettynä voi olla mielenkiintoista.
Hiominen ja raaputtaminen on tekniikka, joka rikkoo paperin pinnan ja paljastaa paperin vaalean värin uudelleen esille. Tämä vaatii laadukkaamman paperin, joka kestää repeytymättä terävää veistä tai hiomapaperia.
Liitu on yksi varsinkin lasten kanssa työskennellessä käytetty tapa. Vesiväri ei tartu piirrettyyn jälkeen. Liidun jälkeä ei poisteta maalauksesta, joten siitä tulee oikeastaan jo sekatekniikkaa. Pastelliliituja on pehmeämpiä ja kovempia sekä öljypohjaisia liituja.
Perustekniikoiden, maskin ja sabluunan käytön lisäksi alla on
erilaisia konsteja värin vaalentamiseen paperilla:
Värin poistaminen kuivaamalla onnistuu heti värin levityksen jälkeen ennen kuin se on imeytynyt paperin sisään. Esimerkiksi sinisellä laveeratulle pinnalle voi kuivata talouspaperilla tai muulla rätillä tai sienellä painelemalla vaaleita "pilviä".
Peseminen on oikeastaan edellä mainitun kaltaista vaalentamista. Ihan valkoista pesutekniikalla ei onnistu saamaan jos väri on kerinnyt kuivua ja imeytyä paperiin. Idea on kastella maalattu kohta ja imeä siitä irtoavat väripigmentit märällä, mutta kuivatulla puhtalla siveltimellä. Suurempia pintoja voi pestä luonnonsienellä samalla idealla. Vältä hankaamista, jos haluat pitää työsi siistinä etkä etsi hankauksella jotain erityistä efektiä.
Kaapiminen painamalla, niin että väri puristuu pois kyseisestä kohdasta. Olemm oppineet, että kun tikulla painaa uran paperiin, niin väri valuu uraan ja siitä tulee tumma viiva. Tässä menetelmässä käytetään vähän leveämpää tikkua, veistä, lastaa tai muuta vastaavaa, jolla nahkeasta väripinnasta voi kaapia väriä pois sen valumatta uudelleen paikoilleen.
Arabikumi on mm. vesivärien sideaine. Sitä saa jauheena ja nestemäisenä. Nesteenä sitä voi levittää paperille tiivistämään paperin kuituja, joten väri ei kyseisissä kohdissa tartu paperiin niin helposti ja kohta jää vaaleammaksi esimerkiksi laveeratessa.
Kananmunan valkuainen on kuulemani mukaan kättökelpoinen edellä kerrotun oloinen eriste värille. Sen voi levittää paperille ja kuivattaa, jonka jälkeen väri ei tartu kuivan valkuaisen alueille – ainakaan täysin. Pesutekniikkaan yhdistettynä voi olla mielenkiintoista.
Hiominen ja raaputtaminen on tekniikka, joka rikkoo paperin pinnan ja paljastaa paperin vaalean värin uudelleen esille. Tämä vaatii laadukkaamman paperin, joka kestää repeytymättä terävää veistä tai hiomapaperia.
Liitu on yksi varsinkin lasten kanssa työskennellessä käytetty tapa. Vesiväri ei tartu piirrettyyn jälkeen. Liidun jälkeä ei poisteta maalauksesta, joten siitä tulee oikeastaan jo sekatekniikkaa. Pastelliliituja on pehmeämpiä ja kovempia sekä öljypohjaisia liituja.
 |
| Vuorenhuippujen alla levittäytyivä pilviä pehmennettiin pesemällä. |
 |
| Maiseman läikkäkohtia pestiin ja maalattiin uudelleen – syntyi rahuhallinen ja yhtenäinen maisema. |
 |
| Harkiten suunniteltuun ja maalattuun asetelmaan tuli pieniä väriläikkiä väärään paikkaan. Ne saatiin pesemällä ja jatkomaalauksella häivytettyä. |
 |
| Tätä entistä maalausta jatkettiin hieman kokeilemalla akvarellikyniä lehtien muokkaamiseen. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)