lauantai 21. huhtikuuta 2018

Tila ja kolmiulotteisuus maalauksessa


4.4.2018 kevään viimeisen kurssitapaamisen viimeisenä aiheena keskustelimme hieman mittasuhteista, mutta pääpaino oli tilan eri käsitteillä.

Havaitsemme helposti. jos mittasuhteet eivät ole kohdallaan. Esimerkiksi jos ihmistä kuvattaessa jokin elementti on liian suuri. Suhteilla on yleensä yhteys kokoon, koska teoksen elementtejä verrataan toisen elementin korkeuteen, leveyteen ja syvyyteen sekä alueen tai elementin kokoa verrataan toiseen ja huomioidaan lisäksi tilan määrää kappaleiden välissä. Tavoitteena on siis saada oikeat jakosuhteet kohteen osille eli kahdelle tai useammalle elementille, joista syntyy harmoninen ja tasapaininen kokonaisuus.

Tilalla viitataan teoksessa esiintyvän massan ja muodon välissä, ympärillä, ylä- ja alapuolella oleviin etäisyyksiin.
Positiivinen tila on kuin ensisijaiselle objektille varattu tila, joka on täytetty väreillä, viivoilla tai muodoilla ja nousee näin katseen keskiöön.
Negatiivinen tila on tyhjä tila kohteen ympärilä. Tila jatkuu taustalle loputtomasti joka suuntaan. Negatiivinen tila on tärkeä, koska se tasapainottaa positiivista tilaa ja antaa silmälle mahdollisuuden levätä.
Kaksiulotteinen tila on litteä, koska siinä on leveys, pituus, mutta ei syvyyttä. Esimerkiksi paperilla kaikki objektit ja muodot ovat samalla pinnalla. Kuvaa katsoessamme saamme kuitenkin illuusion kolmiulotteisesta tilasta ja muodosta.
Kolmiulotteinen tila on luonossa niin tavallinen, että tuskin tiedostamme sitä. Litteälle pinnalle voidaan nykyisin 3D mallinnuksina luoda kolmiulotteista kuvaa ja virtuaalilaseilla tai virtuaalimaailmassa näemme kolmiulotteisia maailmoita.
Maalaustaiteessa kolmiulotteisen kuvan tekemiseen on työkaluja: 
1. Päällekkäiset objektit. Ääriviivalla piirretty muoto voidaan leikata toisella jai näin syntyy  mielikuva, että toinen on toisen edessä.
2. Läheisten objektien koon ja sijainnin vaihtelu saa aikaan illuusion syvyydestä.
3. Graafinen viivaperspektiivi, jossa otetaan huomioo pituus- ja leveysaste. Objektit piene-  nevät liikkuessaan kohti katoamispistettä, joka voidaan sijoittaa eri paikkoihin tasolla.
4. Vaaleusaste  ja värisävy. Yleensä lämpimät sävyt tulevat lähemmäksi katsojaa ja kylmät loittonevat. Lähellä olevat kohteet näyttävät sävkkäämiltä, kirkkaammilta ja niissä on enemmän kontrastia. Kauempana olevat kohteet vastaavasti sävytetään esim. harmaalla  tai vastavärillä neutraaleiksi. Samaa valoisuusastetta olevat värit koetaan olevan samalla tasolla. Valoisuusasteita ja kirkkauseroja käyttämällä saa vaikutelman ikään kuin kohteet olisivat eri tasoilla.
5. Valon ja varjon sijainti luo syvyyttä. Selvitä valon suunta ja väri, koska ne vaikuttavat    varjon sijaintiin ja värisävyyn (lämmin valo= kylmä varjo ja toisin päin). Varjon väri sävyttyy  valon vastavärillä. Katso blogikirjoitus 28.1.2015.
6. Ilmaperspektiivissä yhdistyy edellä mainittuja asioita. Kauempana olevia asioita      kuvattaessa niiden kontrasti vähenee, yksityiskohdat hämärtyvät ja pintarakenne vähenee. Mitä kauemmas objekti siirtyy, sitä enemmän se haalistuu sinisenharmaaksi, jolla pyritään jäljittelemään ilmakehän vaikutusta ihmissilmän havaintoon.

Syvyysvaikutelmaa kuvaavat termit ovat etuala, välimaasto ja tausta.
Objektit jotka sijoitetaan tason yläosaan näyttävät olevan taustalla – katsojasta kauempana.

Näitä vinkkejä voi soveltaa kuvan tekemisessa tai ainakin miettiä silloin, kun jokin kiusaa omassa maalauksessa, mutta ei oikein tiedä mikä.
Seuraavana maalauksia edelliseltä kerralta sekä tämän illan aiheista.




 
Vähäeleiseksi maalaukseksi tässä työsä on paljon tapahtumaa ja
 liikettä. Tilan tuntua tuo vasemmalle avautuva vaaleampi viileä tila.


Kylläiset puhtaaat värit, sininen, keltainen ja vihreä ovat
samanarvoisia
 voimakuudeltaan. Jos maalauksessa ei olisi murrettuja 
tummia varjoalueita, niin kolmiulotteisuuden illuusio häviäisi.   


Maisemallinen kuva, jossa ylhäältä oikealta tuleva keltainen valo heijastuu keskitilaan.
Vastavärinen tumma murrettu violetti taustalla tuntuu jäävän ikään kuin varjoon.
Vaakatasossa olevia taustaviivoja leikkaa hennot kasvit. Kapeammaksi rajattuna
kasvit saavat ehkä tärkeämmän osan kokonaisuudesta kuten keltainen valonlähde oikealla.





Tilan tuntua persoonallisessa vastavärisommitelmassa, jossa tumma
violetti korostuu keltaiselta taustalta. Maalauksessa mukavia pehmeitä
värialueita ja kerrosmaalausta, jossa taustaväri kuultaa alta yhdistäen
maalauksen kokonaisuudeksi.



Kauempaa kuvattu asetelma, jossa pääosaan nousee kuvioitu
 negatiivinen tila yksiväristen objektien ympärillä. Kolmiulotteisuutta
tuo yläviistosta kuvatut objektit.





Astian valo- ja varjotutkielmia
 harmailla sävyillä valkoiselle paperille.



Taustan kauniit kevyet siveltimenvedot
antavat tilaa tälle sommtelmalle, jossa
objektit ovat irrallaan perspektiivistä, mutta erillisnä
ne ovat hienosti kuvattu valoisuuskontrastilla.



Tummalla taustalla lasisen astian valo korostuu, mutta tausta
nousee hallitsevaksi ja kolmiulotteisuus kärsii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti