Tila ja kolmiulotteisuuden kuvaaminen

13.4.2016 oli vesivärikurssilaisten tämän kauden viimenen tapaaminen. Väki oli huvennut päällekkäin osuneisiin kevätrientoihin. Paikalle tulleet maalasivat jokainen omia juttuja kokeillen myös uutta mm. sumun kuvausta ja mielikuvitusolioisia. Aiheena oli "tila" työkaluna maalauksessa ja sitä hieman sivusimme termien kautta. 

Positiivinen tila: Katseen keskiöön nouseva ensisijaisesti objektille varattu tila. Tila on yleensä täytetty väreillä, viivoilla tai muodoilla.  
Negatiivinen tila: Vastakohta posiviiviselle tilalle. Tyhjä tila kohteen ympärillä, joka tasapainottaa positiivista tilaa ja antaa silmän levätä. Tämä tärkeä alue jää usein huomiotta, kun keskitytään vain kohteen kuvaamiseen.
Kaksiulotteinen tila: Tila, jossa on leveys, korkeus, mutta ei syvyyttä. 
Kolmiulotteinen tila: Tila, jossa tuntuu olevan leveys, korkeus ja syvyys. Esimerkiksi 3D-maillinnukset. Kolmiulotteista tilaa voi kuvata erilaisilla keinoilla:

• Muodon voi leikata toisella. Näin syntyy mielikuva, että toinen on toisen edessä.
• Läheisten objektien koon ja sijainnin vaihtelu, jolla saadaan aikaan illuusio syvyydestä. Suuremmat objektit tulevat ikään kuin etualalle. 
• Valon ja varjon sijainti antavat syvyyttä.
• Graafinen perspektiivi, jossa otetaan huomioon pituus- ja leveysaste. Objektit pienenevät liikkuessaan kohti katoamispistettä, joka voidaan sijoittaa eri paikkoihin tasolla.
• Vaaleusasteen ja värisävyn käyttö. Yleensä lämpimät värisävyt tulevat lähemmäs katsojaa ja kylmät pakenevat. Samoin lähellä olevat kohteet näyttävät kirkkaimmilta, sävykkäämmiltä ja niissä on enemmän kontrastia. Kauempana olevat asiat sävytetään yleensä harmaalla neutraaleiksi väreiksi. Voimakkaat kirkkauserot antavat vaikutelman ikään kuin kohteet olisivat eri tasoilla.
• Ilmaperspektiivissä yhdistyy edellä mainittuja asioita. Kauempana olevien kohteiden kontrasti, yksityiskohdat ja pintarakenne vähenee. Mitä kauemmas objekti siirtyy, sitä enemmän se haalistuu sinisenharmaaksi ja yksityiskohdat hämärtyvät, jolla pyritään jäljittelemään ilmakehän vaikutusta ihmissilmän havaintoon.

Keskustelimme myös maalauspohjien muodoista. Joskus voisi maalata muullekin muodolle kuin standardikokoiselle suorakaiteen muotoiselle paperiarkille. Pyöreälle, soikealle, kapealle tai ihan jollekin muulle.  

Teetauolla saimme idean maalauksesta, jonka tekisimme valkoiselle paperille, johon oli jäänyt käytettyjen teepussien ruskeita jälkiä. Pikaisesti jokainen maalasi jotain paperille, joka oli ollut teepussien alla, täydentäen toisen aloittamaa. Yhteistyönä syntyi teos Taiteilija ja hänen muusansa. Tämä PhotoShopilla vähän muokattu teos ja blogin pitäjä toivottavat kaikille oikein ihanaa, värikästä ja luovaa kevättä ja kesää. 

Siniset kukkaköynnökset enteilevät kevättä.
Kukkien kokovaihtelut ja vaaleat taustavärit
 luovat kontrastia ja tilaa.  

Maisemaan syntyi olioisia. Etualan lämpimämmät värit,
välimaaston siniset tapahtumat ja taustaa rauhoittava
 siniharmaa taivas luovat yhdessä syvyysvaikutelmaa.  

Märkätekniikalla aloitettu rauhallinen harmaa maisema.
Syvyysvaikutelmaa tuo selkeästi etuala, välimaasto ja tausta.

Rohkeasti luotu ilmava asetelma, jossa objektit pienessä
rykelmässä lämpimillä väreillä maalattuna ja tausta  kuvattuna
viileillä  sävyillä  kuin tulen henkäys ikkunasta.
Tässä tilassa on helppo hengittää. 

Taitelija ja hänen muusansa 

teepussien jäljistä syntynyt yhteismaalaus.
Taiteilija on puhkunut itsensä punaiseksi niin, että höyry nousee.
Pikku Myy on tullut apuun ja rauhoittaa taitelijan kesälomalle
maalailemaan tasapainoisia maalauksia rennolla otteella.

Hyvää kesälomaa kaikille blogin lukijoille!