Jännitettä värikontrasteilla ja muilla vastakohdilla

17.2.2016 tapaamisessa aiheena oli muut värikontrastit jatkona tumma/vaalea ja valo/varjo harjoituksille. Vanhasta blogikirjoituksesta 28.1.15 löytyy havainnointitietoa varjon väristä, joka sävyttyvät valon vastavärillä. Mutta alla tarkennusta kotrastiaiheeseen, jota sivusimme jo blogikirjoituksessa 22.11.15 otsikolla Aiheena värien sekoittaminen. Yleinen käsite on, että kuvaan tuodaan mielenkintoa jännitteillä. Jännitteitä synnyttävät erilaiset värikontrastit, mutta myös elementtien vastakohtaisuudet.

Johannes Ittenin mukaan värikontrasteja ovat:

1. Sävykontrasti 

– erilaisten värien kontrastit, kuten keltainen, punainen, sininen

2. Tumma/vaalea-kontrasti
– eri värien erot tumuusasteissa sekä saman värin eri tummuusasteet

3. Kylmä/lämmin-kontrasti
– kylminä väreinä pidetään yleensä sinisävyisiä värejä (taivas, jää) ja lämpiminä punakeltaisia ja ruskeita värejä (maa, tuli). Huomio että esim. sinisestä löytyy lämpimiä ja punaisesta kylmiä sävyjä – lämpötila riippuu mihin vertaa.
4. Vastaväri- eli komplementtikontrasti
– vastavärien kontrasti, kuten keltainen/violetti tai punainen/vihreä. Tasavahvasti rinnastettuna kilpailevat keskenään (ärsyttävät), jota voi korjata ottamalla toisen pääväriksi, murtamalla vastavärillä tai muuttamalla tuummuus/vaaleusastetta.
5. Simultaanikontrasti eli samanaikaisuusrinnastus
– Silmä etsii värille vastaväriä ja muuttaa vieressä olevaa väriä vastavärinsä suuntaan. Havaintoharha on selvempi, jos vieressä oleva väri on neutraali, kuten esim. harmaa.
6. Kylläisyyskontrasti 
– kylläisille eli puhtaille, kirkkaille väreille kontrastina ovat murretut sameat värit.
(Katso blogi 15.1.15 Perusvärien sekoittaminen)
7. Värimääräkontrasti
– toista väriä paljon ja toista vähän

Muita kontrasteja:
Koko – pieni/suuri
Välimatka – harva/tiheä
Muoto – pyöreä/kulmikas
Määrä – vähän/paljon tai raskas/kevyt
Suunta – suora/viisto tai lepo/liike
Tarkkuus – yksityiskohtainen/pelkistetty,  terävä/sumea tai sileä/karhea


Alla runsaasti erilaisia kontrastiharjoituksia. Osan maalauksista kurssilaiset ovat tehneet kotona.

Mahtava metsänreunan ja taivaan

 tumma/vaaleakontrasti. Keltainen

kuultaa elävästi etualan aukealla. 

Iloista sävykontrastia puhtailla 

perusväreillä ja väliväreillä.

Kuvitukseen sopivalla otteella toteutettu menopeli. 

Musta rajausviiva tehostaa.  

Tässä luovassa maalauksessa on pehmeän ja vaalean,
 kuivuneen laveerauksen päälle yhdistetty luontevasti
 tummempia teräviä, erivärisiä ja vahvuisia viivoja.

Rohkea vastavärikontrasti toteutettuna vapailla
ilmavilla akvarellivedoilla. Valo loistaa takaa upeasti.

Tästä hauskasta kokeilusta löytyy
akvarelimaista kuulautta
ja värikontrasteja sekä koko-, 

välimatka-määrä- ja tarkuuseroja.

Mallikuvasta valmistuneessa omassa
 toteutuksessa on kylmä/lämmin
 kontrastia (mm. kauniita sinisiä)

sekä tarkka/epätarkka kontrastia.  

Kallioseinämään pysty sommitelma  luo jylhää
vaikutelmaa kahden värisävyn maalaukseen

– lisänä ripaus oranssia. Sinisestä löytyy parhaiten 

eri valööriasteita eli tumman ja vaalean vaihtelua. 

Sävykäs vastavärikontrasti- ja muototutkielma .

Kylmässä harmaansinisessä maisemassa valkoinen raikastaa.

Etuala on kuvattu tarkemmin ja tausta pelkistetty. 

Tumma/vaalea kotrastia ja kokoeroja talvisessa maisemassa.

Tummemmasta ja raskaammasta alareunsta

näkymä aukeaa vaaleana ja rauhallisena oikealle ylös.

Perinteinen musta-valkokontrasti.
Kohde on rajattu tässä keskelle.
Tehostevärinä vihreä. 

Kauniisti liukuvia harmaita.

Hieman vaalennettuna maalauksen tausta näyttää sumuiselta
 ja epätarkalta verrattuna etualan tummiin yksityiskohtiin.

Maalauksellinen talvimaisema, jossa lumiset alueet
toteutettu sabluunoilla ja maskilla. Tumma metsä
ja vesi korostavat lumen valkoisuuta.

Lumiset katot ja varjot valmiina. Kirkkaan
päivän tuntu tavoitettu tarkoilla havainnoilla
ja huolellisella toteutuksella.  

Tummalla tarjottimella vaaleita astioita.
Hienovaraiset valot ja varjot tuovat syvyyttä.

Talvimaisema sileälle paperille kuvamallin mukaan.
Harmaan tummat ja vaaleat sävyt luovat harmonisen
vaikutelman pienine värivivahteineen.

Ekspressiivistä rankaa ruskaa karhealle paperille.

Hieman tuiskun tuntua tässä vahvassa
 maalauksessa. Spontaanit tummat siveltimen
vedot ja varjot tuovat juuri oikean karheuden.

Nopeasti tehty omaperäinen kuulakas
maalaus, jossa kokoeroja ja mielenkiintoisia
väri- ja tummuusasteen vaihteluita.

Murretuilla väreillä toteutettu tunnelmallinen
maisema, jossa tummien tuntureiden muodot
peilautuvat punertavana hohtavaa taivasta vasten.

Kaunisvärinen maalaus jossa runsaasti erikokoisia
ja -värisiä elementtejä, jossa rauhallinen
hienosävyinen oikea alanurkka antaa tilaa hengittää.

Keskeneräisiä valo/varjo -harjoituksia

3.2.2016 aiheena oli valon ja varjon kuvaaminen tai vaihtoehtoisesti vaalean ja tumman rinnastaminen. Jatkoimme edellisten kurssipäivien valkoisen kuvaamisesta ja erilaisista vaalennustekniikoista eteenpäin vaalean rinnastamiseen tumman kanssa. Kontrastierot voivat olla hyvin hienovaraisia tai hyvin voimakkaita. Meillä oli pino kortteja ja kuvia erilaisista maalauksista, joissa oli aiheeseen sopivia kuvia. Näiden kuvien pohjalta kukin lähti kokeilemaan omaa toteutusta.

Työt jäivät keskeneräisiksi, mutta toisaalta on kiva tarkastella joskus myös prosessia. Ensi kerralla sitten varmaankin esittelemme valmiita töitä ja saamme kaikki maalaukset kuvatuksi.

Paperi imi tästä maalauksesta syvimmät tummat väri, mutta silti kontrastiero
 varjossa ja valossa olevien kauniisti muotoiltujen kukkien kohdalla on selkeä.

Tässä alkuvaiheessa olevassa maalauksessa on hienosti tehty koko maalausta kerralla.
Katse on tarkoitu kohdistaa etualan henkilöihin heidän vaatteissaan leikkivään valoon ja varjoon.
Taustasta tulee runsas, mutta pehmeämpi kontrastina etualan voimakkaammille värieroille.   

   

Tässä on kesken mielenkiintoinen tarkka tutkielma lumisista
talojen katoista ja niille syntyvistä varjoista.  Hieno kuvakulma. 

Suomalais-englantilainen teekattaus? Tarjottimesta on tarkoitus tulla hyvin tumma
 ja ehkä seinään oikealle tulee vielä vähän tummennusta korostamaan valkoista kannua. 

Osa keskeneräisestä maalauksesta, jossa hangelle
kuvastuvat puiden talvisen viileät viistot varjot.

Kaunis hennon vaalenapunainen  taivas, joka heijastuu hangelta
 ja jykevät kuuset massiivisine varjoineen luovat kontrastia. 

Pieni kohta maalauksesta eri tummuusasteina.

Opisto kapaa kirjoirjoituksia opisto-opiskelusta

Vesiväriporukassa on todella aktiivisia opiston opiskelijoita, jotka harrastavat monia muitakin mielenkiintoisia asioita omassa Sisä-Savon kansalaisopistossamme.
Toivottavasti innostutte kirjoittamaan mukavia opiskelukokemuksia linkistä löytyvien ohjeiden mukaan.

http://www.kansalaisopistot.fi/wp-content/uploads/2015/10/oppimistarinoita_kirjoitusohjeet.pdf

Värin vaalentamisen erikoiskonsteja

20.1.2016 aloitimme kevätkautta pienellä porukalla. Edellisvuoden valkoisen kuvaaminen sai jatkoa, kun testasimme pesutekniikkaa niin pensselillä kuin sienellä. Alla maalauksia, joista korjailimme pieniä ja vähän isompiakin alueita pesemällä. Uusi oivallus tuli akvarellikynän käytöstäkin, joten ei huono päivä.   

Perustekniikoiden, maskin ja sabluunan käytön lisäksi alla on 
erilaisia konsteja värin vaalentamiseen paperilla:
Värin poistaminen kuivaamalla onnistuu heti värin levityksen jälkeen ennen kuin se on imeytynyt paperin sisään. Esimerkiksi sinisellä laveeratulle pinnalle voi kuivata talouspaperilla tai muulla rätillä tai sienellä painelemalla vaaleita "pilviä".
Peseminen on oikeastaan edellä mainitun kaltaista vaalentamista. Ihan valkoista pesutekniikalla ei onnistu saamaan jos väri on kerinnyt kuivua ja imeytyä paperiin. Idea on kastella maalattu kohta ja imeä siitä irtoavat väripigmentit märällä, mutta kuivatulla puhtalla siveltimellä. Suurempia pintoja voi pestä luonnonsienellä samalla idealla. Vältä hankaamista, jos haluat pitää työsi siistinä etkä etsi hankauksella jotain erityistä efektiä.  
Kaapiminen painamalla, niin että väri puristuu pois kyseisestä kohdasta. Olemm oppineet, että kun tikulla painaa uran paperiin, niin väri valuu uraan ja siitä tulee tumma viiva. Tässä menetelmässä käytetään vähän leveämpää tikkua, veistä, lastaa tai muuta vastaavaa, jolla nahkeasta väripinnasta voi kaapia väriä pois sen valumatta uudelleen paikoilleen.  
Arabikumi on mm. vesivärien sideaine. Sitä saa jauheena ja nestemäisenä. Nesteenä sitä voi levittää paperille tiivistämään paperin kuituja, joten väri ei kyseisissä kohdissa tartu paperiin niin helposti ja kohta jää vaaleammaksi esimerkiksi laveeratessa. 
Kananmunan valkuainen on kuulemani mukaan kättökelpoinen edellä kerrotun oloinen eriste värille. Sen voi levittää paperille ja kuivattaa, jonka jälkeen väri ei tartu kuivan valkuaisen alueille – ainakaan täysin. Pesutekniikkaan yhdistettynä voi olla mielenkiintoista. 
Hiominen ja raaputtaminen on tekniikka, joka rikkoo paperin pinnan ja paljastaa paperin vaalean värin uudelleen esille. Tämä vaatii laadukkaamman paperin, joka kestää repeytymättä terävää veistä tai hiomapaperia. 
Liitu on yksi varsinkin lasten kanssa työskennellessä käytetty tapa. Vesiväri ei tartu piirrettyyn jälkeen. Liidun jälkeä ei poisteta maalauksesta, joten siitä tulee oikeastaan jo sekatekniikkaa. Pastelliliituja on pehmeämpiä ja kovempia sekä öljypohjaisia liituja.

Vuorenhuippujen alla levittäytyivä pilviä pehmennettiin pesemällä.
 

Maiseman läikkäkohtia pestiin ja maalattiin
uudelleen – syntyi rahuhallinen ja yhtenäinen maisema.

Harkiten suunniteltuun ja maalattuun asetelmaan
 tuli pieniä väriläikkiä väärään paikkaan. Ne saatiin
 pesemällä ja jatkomaalauksella häivytettyä.

Tätä entistä maalausta jatkettiin hieman
 kokeilemalla akvarellikyniä lehtien muokkaamiseen.

Tutki maalauksen vesiväritekniikat

Osallistuin joulukuussa 2015 Snellman instituutin digitaalisten oppimateriaalien koulutukseen. Kokeilin ThingLink ohjelmaa, jossa kuvan päälle voi lisätä linkkejä antamaan lisätietoa. Alla löydät maalauksen, jonka pälle on lisätty linkkejä, joissa analysoidaan kuvan maalaustekniikoita. Perustekniikoiden lisäksi on monia kikkoja, joita voi käyttää, mutta niistä lisää tulevalla vuodella. Avaa alla oleva linkki ja kokeile tunnistatko perustekniikat?


Tunnistatko maalauksen vesiväritekniikat?

Valkoinen akvarellissa

2.12.15 oli satanut jo valkoinen lumi maahan. Siitä saimme aiheemme miten vesiväreillä kuvaamme valkoista, kuten esimerkiksi lunta puiden oksilla, valkoisia kukkia tai valon pilkahduksia tummassa maisemassa. 

Perinteisessä vesiväritekniikassa ei käytetä peittävää peiteväriä lainkaan vaan valkoisena käytetään paperin valkoista pintaa. Vesiväreillä maalatessa on mietittävä vaaleimmat kohdat (valkoiset esineet tai valossa olevat paikat ja valon heijastukset) jo alkuvaiheessa ja varottava laittamasta niihin väriä ollenkaan tai hyvin kevyesti. Kevyen vaalean värin saa käyttämällä paljon vettä ja vähän pigmenttiä. Öljyväritöihin lisätään päinvastoin yleensä lopuksi vaaleimmat kohdat.

Vesivärimaalaus aloitetaan vaaleasta tummaan, ainakin jos etenee kerroksittain. Valkoiset kohdat jätetään yksinkertaisesti maalaamatta. Valkoista väriä ei siis yleensä käytetä, koska valkoisella vaalennettu väri näyttää paperilla sameammalta kuin väri joka saa valonsa valkoisesta paperista. Valkoista väriä voi tietysti käyttää kun siihen on tarvetta omassa ilmaisussa ja haluaa maitomaista peittävämpää valkoista. Alla vinkkejä valkoisen paperin käytöstä.
Kuivalle paperille märällä maalattaessa väri ei leviä vaan jättää väriin selvät reunat. Nän voidaan valkoiset alueet rajata hyvin tarkasti kuinka märällä, kuivalla, tummalla tai vaalealla värillä tahansa. Valkoista ympäröivän värin kuivuttua, voit sävyttää valkoiset alueet pelkäämättä värin sekoittumista. 
Kuivalle paperille kuivalla maalaaminen tarkoittaa, että sivellin ei ole litimärkä. Sivellin ja siinä oleva väri on tahmaista. Maalatessa väri ei leviä paperin pinnan syvennyksiin vaan jättää vaaleita ilmavia jälkiä. Tätä tekniikaa voi esimerkiksi käyttää veden pinnassa välkehtivän valon kuvaamiseen.  
Märälle paperille märällä tekniikassa väri leviää pehmeästi ja vaaleissa alueissa käytetään vähän väripigmenttejä tai pelkkää vettä.

Varsinaisen maalauksen lisäksi on erilaisia tapoja tehdä valkoisia alueita. Niitä saat tehtyä helposti peitämällä paperin pinnan ennen maalausta jollakin peittävällä aineella tai sabluunalla, jonka alle väri ei tartu. 
Maskineste on nestemäistä (luonnonkumista valmistettua) ainetta, jota levitetään paperille nokkapullosta. Levitettäessä maskia siveltimellä, kumimainen aine tarttuu siveltimeen ja se tahtoo mennä pilalle. Maskin kuivuttua sen yli on vaivatonta levittää väriä. Värin kuivuttua maski on helppo poistaa ja sen alta paljastuu valkoinen paperi. 
Paperinpala on hyvä peittävä konsti, jos peitetyn alueen reuna ei tarvitse olla ehdottoman siisti ja väri saa hieman karata paperin alle. Erityisesti huokoinen paperinpala kastuu ja pysyy märkänä paikallaan. Värin kuivuessa väripigmentit monesti tiivistyvät paperin reunoihin, jolloin sytyy mukavia rajauksia. Kaksipuolesta teippiä voi käyttää tiiviimmän paperin kanssa, jolloin se pysyy paremmin paikallaan. Sabluunan käytössä siveltimen sijaan voi käyttää sientä tai telaa värin levitykseen.
Maalarinteippi irtoaa paperista rikkomatta paperin pintaa, jos paperi ei ole kovin huokoista. Teipistä voit muotoilla sopivia valkoiseksi jääviä alueita ja se toimii samoin peittävänä sabluunana.
Blogitekstissä 3.12.14 on aiheena sabluuna. Käy kurkkaamassa.

Näitä valkoisen kokeiluja emme paljon kerinneet tehdä, koska jatkoimme entisiä töitä. Tutkikaamme kuitenkin maalauksia edellä kerrotun kannalta. Halutessaan voit vuodenvaihteen kurssitauon aikana harjoitella valkoisen kuvaamista.

Sininen hetki – talviset lumiset oksat.
Taustavärin levityksessä on oksien alla
valoisa vaalea kohta, jota vasten
hennotkin värierot erottuvat.

Kanunissävyinen selkeä maalaus.
 Hyviä värialueita ja kerrosmalausta.
 Tumma etuala korostaa taustan herkkyyttä.

Maiseman maa-alue on maalattu ilmavan sävykkääksi.
Taivas on myös rohkeasti tehty rennolla otteella.
Valkoisen tornin ja rakennuksen reunan rajauksen
olisi voinut tehdä pelkästää taivaan sinisellä
tekemättä piirustuksellista viivaa, mutta tämä maalaus
olikin tehty ennen tämän päivän valkoisen harjoituksia.
Vanha rakennus on kuivilla pensselinvedoilla
 saatu rosoiseksi ja vanhan näköiseksi. 

Tässä kuvamallista tehdyssä maalauksessa on varmalla otteella
edetty vaaleasta tummiin sävyihin. Taustalla oleva kaupunki
on jätetty osittain valkoiseksi. Veneiden tummat varjot
korostavat veden kuulakkuutta, johon taivaan väri heijastuvat.

Veden käyttö sinisten alueiden maalauksessa tuo pehmeää raikkautta.
Karujen kallioden rosoisempi pinta on maalattu pienempinä alueina
harmaan sävyistä ruskeaan. Värit lämpenevät paperin alalaitaan
ja tuovat etualaa näin lähemmäksi. Puut ovat kultaisessa leikkauksessa.

Asetelman ja pöytäliinan vaaleita ja raikkaita värisävyjä on tarkoitus
korostaa tummalla taustalla ja ottaa siihen vielä yksi värikerros lisää.
Tässä  asetelman rajaamisessa voi toimia samoin kuin valkoista rajaamalla.
Paperin kuivuttua taustaan levitettävä väri ei leviä asetelmaan ja
siveltimellä voi seurata tarkasti asetelman muotoa.

Tässä harkiten tehdyssä vastaväriasetelmassa on hienosti käytetty
monenlaista tekniikkaa. Kannun ja persimonien valoalueissa on
käytetty paperin valkoista. Taustassa on pehmeitä väriliukumia
 että selkeitä märän siveltimen vetoja kuivalle paperille, jonka päällä on vielä hento,
mutta rosoinen laveeraus. Pöytätason liinassa on käytetty maskia kuvioihin.
Tumma pöytätaso korostaa hedelmien ja kannun loistoa.   

Kuvitukseni satukirjaan todistaa, että tontut liikkuvat säällä kuin säällä.
 Olkaahan kilttinä.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun aikaa kaikille!

Aiheena värien sekoittamien

18.11.15 ideana oli maalata teoksia ainoastaan yhden tai kahden värin eri sävyillä. Aluksi oli tarkoitus harjoitella pelkästään vären sekoittamista ilman mitään esittävää maalausta. Valitusta väristä oli tarkoitus sekoittaa paperille mahdollisimman monta sävyä mahdollisimman puhtaasta väristä murrettuihin sameisiin sävyihin. Tutkimme siis värin kylläisyyttä.

Samalla paneuduimme värin valoisuusasteeseen. Vesiväreillä saa syntymään vaaleaa väriä maalaamalla vetisellä värillä. Näin väripigmenttejä on vähän ja paperin valkoisuus kuultaa läpi. Tummia, paperin peittäviä värejä saa vastaavasti lisäämällä pigmenttejä ja vähentämällä vettä.

Jos valittua harjoitusväriä sekoittaa monipuolisesti syntyy niin kylmiä kuin lämpöisiä sävyjä. Lämpimiä ja kylmiä sävyjä löytyy kaikista väreistä. 
Esimerkiksi sinisestä löytyy niin lämpöisiä kuin kylmiä sävyjä.

Harjoittelemalla voimme lisätä väriskaalaamme ja opimme rinnastamaan eri värejä omalla persoonallisella tavallamme. Teemme usein tiedostamatta erilaisia väririnnastuksia, mutta niitä on hyvä myös oppia analysoimaan ja käyttämään tietoisesti erityisesti ongelmakohdissa. Johannes Ittenin Värit taiteessa -kirjan mukaan (ISBN 951–8912–06–8) väririnnastuksia on seitsemän seuraavasti:

1. Värisävyjen eli eri värien rinnastus
2. Vaalea–tumma  -rinnastus 
3. Kylmä–lämmin -rinnastus
4. Vastaväririnnastus
5. Samanaikaisuusrinnastus (silmä hakee näkemälleen värille vastaväriä)
6. Kylläisyysrinnastus eli puhtausrinnastus
7. Määrärinnastus eli värin esiintymiskokojen rinnastus   

Aiheena oli vihreitä ja sinisiä asetelmia. Sinisessä asetelmassa oli jokunen oranssi elementti. Alla kuvia tehdyistä väriharjoituksista ja maalauksista, joista selviää miten meillä jokaisella on oma käsialamme ja ominaiset värimme toteuttaessamme omia havaintojamme. 

Vihreää ja sinistä märällä pensselillä.
Märkä väri sulautu toiseen ja muodostaa kuin itsestään murrettuja sävyjä.
Kylläisimpänä ja puhtaimpana loistaa kellanvihreä ylhäällä ja siniset keskellä.

Samoilla väreillä nopea pulloasetelma.

Työstetympi viileäsävyinen asetelma, jossa kauniin vihertävän harmaan kulhon väri
syntyi Russian bluen ja Poltetun umbran sekoituksesta. Sitruunan keltainen valo tasolla ja
Viridianin vihreässä mustalla taitetussa pullossa yhdistää maalauksen kokonaisuudeksi.
Työ on aloitettu märälle paperille pehmeillä siirtymillä. Maalausta on tehostettu
painamalla pensselin päällä uria paperiin, jolloin väri kasautuu uraan synnyttäen viivoja.

Rennosti maalatut kylmät, puhtaat ja vaalean kuultavat värit 
tummuvat murretuiksi väreiksi reunoja kohti.
 Lämpimiä sävyjä ei juurikaan esiinny lukuunottamatta
yläreunan konjakin ruskeaa oranssia väriä.

Samoilla viileillä väreillä avara asetelma, jossa on selkeä
 tilan tuntu. Lämmin oranssi kylmän sinisen parina luo
sopivasti kontrastia. 

Tässä myös kylmillä sinisen ja vihreän sävyillä tehty värisommitelma.

Edellä etsityillä väreillä tehty pullosommitelma,
jossa esiintyy hyvin tumman ja vaalean kontrastia.

Värikylläinen vihreäharjoitelma, jossa näkyy
läpikuultavia vaaleita että tummia sävyjä,
kirkkaita ja murrettuja sekä
 kylmiä että lämpimiä sävyjä.

Valokuvassa tästä violetin sävyjen harjoitelmasta hävisi värejä,
 mutta selkeästi alareunassa on kylmempiä violetin ja sinisen sävyjä
ja yläreunassa muurrettuja sävyjä.
Keskellä on vahvoja tummempia sävyjä. Violetin vastaväri keltainen
on sammunut okran ruskeaksi ja täydentää maalausta. 

Syksyn viileys ja muuttolinnut.
Taivaan sävyjä lisättiin veteen
kokonaisuuden yhtenäistämiseksi.

Tästä sinisen väriharjoitelmasta tuli automaattisesti Lapin maisema.
Alareunan lämpimämpi sininen tuo etualaa lähemmäksi ja kylmempi
sininen vie rinteitä kauemmaksi.

Tässä kahdella värillä toteutetussa työssä on hienostuneet värit.
Maalauksessa on herkkyyttä ja vahvutta samalla kertaa, joka
syntyy tumman ja vaalean sekä vastavärien rinnastuksista.
Värit sekoittuvat toisiinsa luoden harmonisen kokonaisuuden.
Työn nimi onkin osuva. Äiti ja kolme tytärtä.     

Sävytutkielma erisävyisinä mosaiikkipaloina, joista löytyy sekä vaaleita
että tummia pintoja. Maalauksesta löytyy kaikki perusvärit sininen,
keltainen ja punainen. Väliväreistä vihreät ja oranssit ovat hyvin edustettuina
 sekä murrettut okran ja ruskean sävyt.
Väliväreistä violettiin vivahtaa vain muutama kylmä sininen.

Tässä rypistettyä paperia on käytetty hyväksi korkean veteen heijastuvan
 kallion maalaamisessa. Löydätkö kalliomaalaukset?