Perinteisessä vesiväritekniikassa ei käytetä peittävää peiteväriä lainkaan vaan valkoisena käytetään paperin valkoista pintaa. Vesiväreillä maalatessa on mietittävä vaaleimmat kohdat (valkoiset esineet tai valossa olevat paikat ja valon heijastukset) jo alkuvaiheessa ja varottava laittamasta niihin väriä ollenkaan tai hyvin kevyesti. Kevyen vaalean värin saa käyttämällä paljon vettä ja vähän pigmenttiä. Öljyväritöihin lisätään päinvastoin yleensä lopuksi vaaleimmat kohdat.
Vesivärimaalaus aloitetaan vaaleasta tummaan, ainakin jos etenee kerroksittain. Valkoiset kohdat jätetään yksinkertaisesti maalaamatta. Valkoista väriä ei siis yleensä käytetä, koska valkoisella vaalennettu väri näyttää paperilla sameammalta kuin väri joka saa valonsa valkoisesta paperista. Valkoista väriä voi tietysti käyttää kun siihen on tarvetta omassa ilmaisussa ja haluaa maitomaista peittävämpää valkoista. Alla vinkkejä valkoisen paperin käytöstä.
Kuivalle paperille märällä maalattaessa väri ei leviä vaan jättää väriin selvät reunat. Nän voidaan valkoiset alueet rajata hyvin tarkasti kuinka märällä, kuivalla, tummalla tai vaalealla värillä tahansa. Valkoista ympäröivän värin kuivuttua, voit sävyttää valkoiset alueet pelkäämättä värin sekoittumista.
Kuivalle paperille kuivalla maalaaminen tarkoittaa, että sivellin ei ole litimärkä. Sivellin ja siinä oleva väri on tahmaista. Maalatessa väri ei leviä paperin pinnan syvennyksiin vaan jättää vaaleita ilmavia jälkiä. Tätä tekniikaa voi esimerkiksi käyttää veden pinnassa välkehtivän valon kuvaamiseen.
Märälle paperille märällä tekniikassa väri leviää pehmeästi ja vaaleissa alueissa käytetään vähän väripigmenttejä tai pelkkää vettä.
Varsinaisen maalauksen lisäksi on erilaisia tapoja tehdä valkoisia alueita. Niitä saat tehtyä helposti peitämällä paperin pinnan ennen maalausta jollakin peittävällä aineella tai sabluunalla, jonka alle väri ei tartu.
Maskineste on nestemäistä (luonnonkumista valmistettua) ainetta, jota levitetään paperille nokkapullosta. Levitettäessä maskia siveltimellä, kumimainen aine tarttuu siveltimeen ja se tahtoo mennä pilalle. Maskin kuivuttua sen yli on vaivatonta levittää väriä. Värin kuivuttua maski on helppo poistaa ja sen alta paljastuu valkoinen paperi.
Paperinpala on hyvä peittävä konsti, jos peitetyn alueen reuna ei tarvitse olla ehdottoman siisti ja väri saa hieman karata paperin alle. Erityisesti huokoinen paperinpala kastuu ja pysyy märkänä paikallaan. Värin kuivuessa väripigmentit monesti tiivistyvät paperin reunoihin, jolloin sytyy mukavia rajauksia. Kaksipuolesta teippiä voi käyttää tiiviimmän paperin kanssa, jolloin se pysyy paremmin paikallaan. Sabluunan käytössä siveltimen sijaan voi käyttää sientä tai telaa värin levitykseen.
Maalarinteippi irtoaa paperista rikkomatta paperin pintaa, jos paperi ei ole kovin huokoista. Teipistä voit muotoilla sopivia valkoiseksi jääviä alueita ja se toimii samoin peittävänä sabluunana.
Blogitekstissä 3.12.14 on aiheena sabluuna. Käy kurkkaamassa.
Näitä valkoisen kokeiluja emme paljon kerinneet tehdä, koska jatkoimme entisiä töitä. Tutkikaamme kuitenkin maalauksia edellä kerrotun kannalta. Halutessaan voit vuodenvaihteen kurssitauon aikana harjoitella valkoisen kuvaamista.
 | ||
| Sininen hetki – talviset lumiset oksat. Taustavärin levityksessä on oksien alla valoisa vaalea kohta, jota vasten hennotkin värierot erottuvat.
|
 |
| Maiseman maa-alue on maalattu ilmavan sävykkääksi. Taivas on myös rohkeasti tehty rennolla otteella. Valkoisen tornin ja rakennuksen reunan rajauksen olisi voinut tehdä pelkästää taivaan sinisellä tekemättä piirustuksellista viivaa, mutta tämä maalaus olikin tehty ennen tämän päivän valkoisen harjoituksia. Vanha rakennus on kuivilla pensselinvedoilla saatu rosoiseksi ja vanhan näköiseksi. |
 |
| Tässä kuvamallista tehdyssä maalauksessa on varmalla otteella edetty vaaleasta tummiin sävyihin. Taustalla oleva kaupunki on jätetty osittain valkoiseksi. Veneiden tummat varjot korostavat veden kuulakkuutta, johon taivaan väri heijastuvat. |
 |
| Veden käyttö sinisten alueiden maalauksessa tuo pehmeää raikkautta. Karujen kallioden rosoisempi pinta on maalattu pienempinä alueina harmaan sävyistä ruskeaan. Värit lämpenevät paperin alalaitaan ja tuovat etualaa näin lähemmäksi. Puut ovat kultaisessa leikkauksessa. |
 |
| Asetelman ja pöytäliinan vaaleita ja raikkaita värisävyjä on tarkoitus korostaa tummalla taustalla ja ottaa siihen vielä yksi värikerros lisää. Tässä asetelman rajaamisessa voi toimia samoin kuin valkoista rajaamalla. Paperin kuivuttua taustaan levitettävä väri ei leviä asetelmaan ja siveltimellä voi seurata tarkasti asetelman muotoa. |
 |
| Tässä harkiten tehdyssä vastaväriasetelmassa on hienosti käytetty monenlaista tekniikkaa. Kannun ja persimonien valoalueissa on käytetty paperin valkoista. Taustassa on pehmeitä väriliukumia että selkeitä märän siveltimen vetoja kuivalle paperille, jonka päällä on vielä hento, mutta rosoinen laveeraus. Pöytätason liinassa on käytetty maskia kuvioihin. Tumma pöytätaso korostaa hedelmien ja kannun loistoa. |
 |
| Kuvitukseni satukirjaan todistaa, että tontut liikkuvat säällä kuin säällä. Olkaahan kilttinä. Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun aikaa kaikille! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti