Kehyspahvin leikkaus

16.3.16 tapaamisessa leikkasimme kehyspahveja. Opiston kevätnäyttely on tulossa, joten maalausten kehystys on ajankohtainen. Meillä ei ollut happovapaata paksua pahvia. Käytimme lehtipainosta saatavaa ohutta jätepahvia, jota on helppo työstää käsin mattoveitsellä. Emme tehneet taustapahveja ollenkaan, koska ohut pahvi ei siihen sovellu. Koska kyseessä oli ohut tilapäinen kehyspahvi, niin maalarinteippi sopii hyvin kiinnitykseen. Kehystetyt maalaukset tuemme viistoon asetetuilla nuppineuloilla kapalevyihin. 

Huom. pitkäaikaisissa kehystyksissä aina happovapaa pahvi ja paperiteippi.

Näitä tarvitset:
Mattoveitsi
Kehyspahvia
Alusta, johon saa tulla viiltoja ja sellainen, ettei mattoveitsen terä tylsy
Mittanauha, viivotin reunapahvien leveyden ja aukon mittaukseen 
T- tai kulmaviivain auttamaan suorien kulmien leikkauksessa
Lyijykynä mittojen merkintään
Maalaus

Arvioi reunapahvin levys kehystettävän työn koon ja tyylin mukaan. Alareuna on yleensä leveämpi kuin muut sivut. Mittaa aukon leveys (maalauksesta kaikki mitä haluat näkyviin) ja lisää siihen 2× reunapahvin leveys. Samoin korkeus + yläreunan ja alareunan mitta. Näistä saat kehyspahvin mitat. Jos maalauksesi on sopivan kokoinen, johonkin valmiiseen kehykseen, niin voit leikata kehyspahvin helposti taustalevyn avulla.

Kirjoita kehyspahvin taakse reunoihin suunnittelmasi reunapahvin mitat. Muista merkitä alareuna hieman leveämmäksi. Tee lyijykynällä mittapisteet ja vedä viivat aukolle. Sitten vain leikkaat viivottimen, kulmaviivottimen tai muun suoran levyn avulla viivoja pitkin aukko irti pahvista. Pahvissa että aukossa on oltava suorat kulmat onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. 

Enkä tietenkään muistanut työn tohinassa kuvata prosessia, mutta alla joitakin havainnekuvia paspiksen leikkauksesta, jossa rajataan kuvasta osa pois. Esimerkkikuviin löytyi maalaus laatikkoni pohjalta.

Alla on valkoinen siisti kehyspahvi, jonka päällä
maalaus ja päälimmäisenä paspiskulmat apuna
rajauksessa. Maalaus on sijoitettu oikeaan alanurkkaan
 ja paspiksen alareuna suunniteltu 1cm leveämmäksi
 kuin muut reunat. Huomaa, että vasemmalta ja
ylhäältä  on leikattava kehyspahvia pienemmäksi
 ja pieni suikale myös maalauksen teippireunaa.

Tässä kuvassa näkyy alareunasta rajattava alue ja
vasemmalla lyijykynäviiva, josta paspista on kavennettava.
Yläreunassa leikattavaa viivaa ei tässä näy, mutta
kuten edellisestä kuvasta huomaa, niin poistettavaa on.

T- tai kulmaviivottimen avulla saat suorat kulmat.

Kun kehyspahvi on sopivan kokoinen mittaa
kehysten leveys ja vedä viivat tulevan aukon
ympärille ristiin. Muista,  että alareuna on
yleensä  hieman leveämpi muita sivuja.

Leikkaa aukko viivoja pitkin.

Aseta kehyspahvi maalauksen päälle suunnittelemasi
rajauksen mukaisesti ja kiinnitä tässä tapauksessa kehykseen.
Oikeasti työtä kehystettäessä maalaus kiinnitetään
taustapahviin linkku-menetelmällä.

Tarkoitus on nämä ohuella pahvilla kehystetyt maalaukset
tukea nuppineuloilla viistosti ylhäältä ja alhaalta kapalevyihin. Näin
paspiksiin eikä maalauksiin tarvitse puhkoa reikiä.

  

Liike maalaustaiteessa

2.3.16 vesivärikurssilla harjoittelimme jännite/kontrastiharjoitusten jälkeen liikkeen/tapahtuman ilmaisua sommitelmassa. Liikkeen tarkoitus on kuvassa johdattaa katsetta sekä liittä kuvan elementtejä yhteen. Silmä seuraa helposti pisteviivaa, viivaa, toistuvia elementtejä tai muita taitelijan tekemiä hinovaraisempia polkuja pitkin, kuten esim. katseen suunta.   

Sommitelmaan syntyy tilan ja liikkeen vaikutelma, kun siihen saadaan vähintään kahden elementin jännite. Yksi piste ei luo liikettä, mutta jo kahden pisteen välille syntyy viiva tai vaikka kahden väripinnan väliin. Viivan käyttö on yksi keskeinen keino johdattaa katsetta haluttuun suuntaan. Viiva voi olla pystysuora (nouseva/laskeva, juhlallinen), vaakasuora (laakeus, tasapaino) tai vino/diagonaalinen (dramaattinen, vilkkaus, toiminta). Dynaamisin liike on diagonaalisessa viivassa, joka jatkuu yli paperin. Suorien viivojen vastakohdaksi voisi luonnehtia käyrää tai kaarevaa viivaa, joka on pehmeämpi kuin suora viiva. Erilaisilla viivoilla ilmaistavia liikkeitä voi kuvailla esim. seuraavasti: kiertävä, lähestyvä, pakeneva, hidastuva, nopeutuva, voimakas, räjähtävä, yllättävä, valoisa, tasapainoinen. Erityisesti viivan ilmaisukeinoja ovat: viivan suunta, tiheys, sijainti, muoto, tummuus, paksuus, määrä, katkot, rytmi (erilaiset toistot).  

Samoin voimme kaikilla kuvallisilla elementeillä (piste, viiva, massa, pintarakenne, väri, muoto ja kirkkaus/valoisuus) luoda erilaisia toistoja jatkuvana tai jaksottaisena (rytmi) vaihdellen niiden määrää, suuntaa, kokoa, välimatkaa ja tummuusastetta luoden liikettä. Värin liike tapahtuu suhteessä ympäröivään väriin. Puhtaissa spektin väreissä lämpimät värit lähestyvät ja kylmät pakenevat. Kuitenkin esim. puhdas sininen voi lähestyä, jos taustalla on murrettu vastaväri oranssi. Näistä asioista on paljon materiaalia, mutta tässä vain lyhyesti esillä olleita liikkeen ilmaisukeinoja.  

Ai niin, sivusimme myös kineettisestä liikettä, joka maalauksessa perustuu optiseen illuusioon. Liike saadaan aikaan yleensä musta/valko tai vastaväri kontrasteilla ja toistuvilla kuvioilla. Vaikutelma on sykkivää, väreilevää ja aaltoilevaa riippuen kuvioista. Mutta ei sen enempää tästä aiheesta.

Alla ensin valmistuneita kontrastiharjoituksia ja sen jälkeen pieniä pikamaalauksia liikkeestä.

Taustakaupungin vaalea punertava siluetti korostaa etualan
vihreänsinistä vettä, jossa oranssinpunainen vene loistaa. 
Koko- ja valöörierot tuovat syvyyttä.  

Aurinkoisen päivän tunnelmaa tuovat puiden
 tummat, voimakkaat varjot aurinkoisella ranalla. 

Vastavärien kontrasti.
Punainen omena tuo kuvaan jännitettä ja eloa.

Valo/varjo harjoitus valmiina. Voimakas tumma/vaalea ja eri
 värien kontrasti – tummimmat kohdat ovat pieniä yksityiskohtia. 

Tummansininen tausta korostaa hedelmien oranssia hehkua.
Maalauksessa on klassinen kolmanneksen sääntö
voimakkaan tumma/vaalea kontrastin lisäksi.   

Valööri- ja tarkkuuskontrastia. Rakennusryhmä puineen on kuvattu tummana
 ja rakennukset voimakkailla rajaviivoilla. Ympäristö on maalattu vaaleana,
säävykkäänä ja epätarkkana pintana korostaen keskiötä.   

Kylmän kirkkaassa lumimaisemassa on tummia
lämpimämmän sinisiä varjopaikkoja.

Hieno kolmiomainen sommitelma, jossa on erisävyisiä
sinisiä sekä tummana että vaaleana. Kivien rosoisilla pinnoilla
hiven okranvihreää antaa lämpöä kylmään maisemaan.    

Kylläisyyskontrasti. Kauniisti toteutettu vaaramaisema,
jossa taustan puhtaat ja kylmät värit korostuvat etualan
 murretuilla väreillä.

Pyykit rytmittävät ajatusta
tuulen liikkeestä vasemmalle.

Suuri aalto kiertyy sisälle,
johon viivat silmää ohjaavat.

 Useampi pyörähtävä hahmo
kuljettaa silmää enemmän
kuin yksi.

Vauhtia vasemmalle. Kokoerot
tuovat syvyysvaikutelmaa –
katseen suunta on taaksepäin.

Tyrsky törmää kiviin ja
liike kääntyy takaisin.

Useat aaltoilevat viivat tuovat
veden pintaan navakan tuulen tuntua.

Rytmilliset viivat muodostavat
tasapainoisen sommitelman.

Hieman enemmän rajattuna
ja lisäämällä värejä tulee lisää liikettä.

Suuri aalto ja hädänalaiset.
Tumma vesi vaalenee 
noustessaan korkeuksiin.

Pari vastaväristä viistoa
viivaa reunasta reunaan luovat
vahvan vaikutelman. 

Luova kierre, jossa on monia
seurattavia elementtejä
paperin ulkopuolelle. 

Värejä lisäämällä dynamiikka
lisääntyy.

Jännitettä värikontrasteilla ja muilla vastakohdilla

17.2.2016 tapaamisessa aiheena oli muut värikontrastit jatkona tumma/vaalea ja valo/varjo harjoituksille. Vanhasta blogikirjoituksesta 28.1.15 löytyy havainnointitietoa varjon väristä, joka sävyttyvät valon vastavärillä. Mutta alla tarkennusta kotrastiaiheeseen, jota sivusimme jo blogikirjoituksessa 22.11.15 otsikolla Aiheena värien sekoittaminen. Yleinen käsite on, että kuvaan tuodaan mielenkintoa jännitteillä. Jännitteitä synnyttävät erilaiset värikontrastit, mutta myös elementtien vastakohtaisuudet.

Johannes Ittenin mukaan värikontrasteja ovat:

1. Sävykontrasti 

– erilaisten värien kontrastit, kuten keltainen, punainen, sininen

2. Tumma/vaalea-kontrasti
– eri värien erot tumuusasteissa sekä saman värin eri tummuusasteet

3. Kylmä/lämmin-kontrasti
– kylminä väreinä pidetään yleensä sinisävyisiä värejä (taivas, jää) ja lämpiminä punakeltaisia ja ruskeita värejä (maa, tuli). Huomio että esim. sinisestä löytyy lämpimiä ja punaisesta kylmiä sävyjä – lämpötila riippuu mihin vertaa.
4. Vastaväri- eli komplementtikontrasti
– vastavärien kontrasti, kuten keltainen/violetti tai punainen/vihreä. Tasavahvasti rinnastettuna kilpailevat keskenään (ärsyttävät), jota voi korjata ottamalla toisen pääväriksi, murtamalla vastavärillä tai muuttamalla tuummuus/vaaleusastetta.
5. Simultaanikontrasti eli samanaikaisuusrinnastus
– Silmä etsii värille vastaväriä ja muuttaa vieressä olevaa väriä vastavärinsä suuntaan. Havaintoharha on selvempi, jos vieressä oleva väri on neutraali, kuten esim. harmaa.
6. Kylläisyyskontrasti 
– kylläisille eli puhtaille, kirkkaille väreille kontrastina ovat murretut sameat värit.
(Katso blogi 15.1.15 Perusvärien sekoittaminen)
7. Värimääräkontrasti
– toista väriä paljon ja toista vähän

Muita kontrasteja:
Koko – pieni/suuri
Välimatka – harva/tiheä
Muoto – pyöreä/kulmikas
Määrä – vähän/paljon tai raskas/kevyt
Suunta – suora/viisto tai lepo/liike
Tarkkuus – yksityiskohtainen/pelkistetty,  terävä/sumea tai sileä/karhea


Alla runsaasti erilaisia kontrastiharjoituksia. Osan maalauksista kurssilaiset ovat tehneet kotona.

Mahtava metsänreunan ja taivaan

 tumma/vaaleakontrasti. Keltainen

kuultaa elävästi etualan aukealla. 

Iloista sävykontrastia puhtailla 

perusväreillä ja väliväreillä.

Kuvitukseen sopivalla otteella toteutettu menopeli. 

Musta rajausviiva tehostaa.  

Tässä luovassa maalauksessa on pehmeän ja vaalean,
 kuivuneen laveerauksen päälle yhdistetty luontevasti
 tummempia teräviä, erivärisiä ja vahvuisia viivoja.

Rohkea vastavärikontrasti toteutettuna vapailla
ilmavilla akvarellivedoilla. Valo loistaa takaa upeasti.

Tästä hauskasta kokeilusta löytyy
akvarelimaista kuulautta
ja värikontrasteja sekä koko-, 

välimatka-määrä- ja tarkuuseroja.

Mallikuvasta valmistuneessa omassa
 toteutuksessa on kylmä/lämmin
 kontrastia (mm. kauniita sinisiä)

sekä tarkka/epätarkka kontrastia.  

Kallioseinämään pysty sommitelma  luo jylhää
vaikutelmaa kahden värisävyn maalaukseen

– lisänä ripaus oranssia. Sinisestä löytyy parhaiten 

eri valööriasteita eli tumman ja vaalean vaihtelua. 

Sävykäs vastavärikontrasti- ja muototutkielma .

Kylmässä harmaansinisessä maisemassa valkoinen raikastaa.

Etuala on kuvattu tarkemmin ja tausta pelkistetty. 

Tumma/vaalea kotrastia ja kokoeroja talvisessa maisemassa.

Tummemmasta ja raskaammasta alareunsta

näkymä aukeaa vaaleana ja rauhallisena oikealle ylös.

Perinteinen musta-valkokontrasti.
Kohde on rajattu tässä keskelle.
Tehostevärinä vihreä. 

Kauniisti liukuvia harmaita.

Hieman vaalennettuna maalauksen tausta näyttää sumuiselta
 ja epätarkalta verrattuna etualan tummiin yksityiskohtiin.

Maalauksellinen talvimaisema, jossa lumiset alueet
toteutettu sabluunoilla ja maskilla. Tumma metsä
ja vesi korostavat lumen valkoisuuta.

Lumiset katot ja varjot valmiina. Kirkkaan
päivän tuntu tavoitettu tarkoilla havainnoilla
ja huolellisella toteutuksella.  

Tummalla tarjottimella vaaleita astioita.
Hienovaraiset valot ja varjot tuovat syvyyttä.

Talvimaisema sileälle paperille kuvamallin mukaan.
Harmaan tummat ja vaaleat sävyt luovat harmonisen
vaikutelman pienine värivivahteineen.

Ekspressiivistä rankaa ruskaa karhealle paperille.

Hieman tuiskun tuntua tässä vahvassa
 maalauksessa. Spontaanit tummat siveltimen
vedot ja varjot tuovat juuri oikean karheuden.

Nopeasti tehty omaperäinen kuulakas
maalaus, jossa kokoeroja ja mielenkiintoisia
väri- ja tummuusasteen vaihteluita.

Murretuilla väreillä toteutettu tunnelmallinen
maisema, jossa tummien tuntureiden muodot
peilautuvat punertavana hohtavaa taivasta vasten.

Kaunisvärinen maalaus jossa runsaasti erikokoisia
ja -värisiä elementtejä, jossa rauhallinen
hienosävyinen oikea alanurkka antaa tilaa hengittää.