Kubismi kiikarissa

21.10. kurssitapaamisessa kaikki innostuivat kokeilemaan kubistista ilmaisua esillä olevista esineitä. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta alla kuitenkin hienoja valmistuneita maalauksia ja myös keskeneräisiä luonnoksia. Yhtenä ideana oli myös kokeilla kubistiseen sommitelmaan vesiväreillä kerrosmaalausta. Kerrosmaalaus on tekniikka, jossa aensimmäinen (vaalea) värikerros on hyvin kuivunut ja sen päälle levitetään toinen kevyt värikerros. Näin saadaan kuultavia erilaisia värisävyjä.

Ritva kertoi kurssilaisena Pablo Picassosta ja kubismista jo 7.10. tapaamisessa. Ritva esitteli kirjoista Picasson maalauksia kubistiselta kaudelta ja keskustelimme aiheesta. Katsoimme mm. kuvaa maailmakuulusta maalauksesta Avignonin naiset (1907), jossa Picasso vääristelee kyykyssä olevan naisen muotoja ja kuvaa hänet kahdesta eri näkökulmasta. Riitasointuja kuvaan tuo kahdelle naiselle maalatut hurjat naamiot. Maalausta leimaa Afrikan ja Oseanian  kuvakulttuuri ja irtautuimen vanhan mantereen yhteiskunnallisista tottumuksista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avignonin_naiset#/media/File:Avignonin_naiset.jpg

Kubismin muotokieli säilyi Picassolla, vaikka kubistinen aikakausi  katsotaan päättyneeksi ensimmäiseen maailmansotaan 1914. Yksi Picasson dramaattisista mestariteoksista on Guernica vuodelta 1937, joka kuvaa Espanjan sisällissodan kauhua – Guernican kaupungin pommitusta.  

https://fi.wikipedia.org/wiki/Guernica_(maalaus)#/media/File:PicassoGuernica.jpg

Lyhyenä kertauksena:

Kubismi mulisti modernin maalaustaiteen ja se on syntynyt Palbo Picasson ja Georges Braquen yteistyön tuloksena. Tyylisuunta sai nimensä alkujaan halventavasta ilmaisusta, jossa kriitikko arvio Braquen maalauksia. Ne olivat kriitikon mielestä kyhätty kokoon pienistä kuutioista (ransk. cube, kuutio). Picasso ja Braque ottivat nimityksen omakseen, vaikka enimmäkseen heidän kubistisissa maalauksissaan on käytetty vaihtelevia särmiä kuin selkeitä kuutioita.

Kubismille on tyypillistä hajoittaa kuvapinta käyttämällä useita näköpisteitä ja synnyttämällä eräänlainen valoista ja varjoista koostuva peilimosaiikki. Kohde ikäänkuin hajoitetaan ja sommitellaan uudelleen käyttäen geometrisiä perusmuotoja.

Kubistisia tyylisuuntia:
Alkuvuosien Fasettikubismissa (n.1907–1909) oli lähtökohtana Cézannen maalaukset ja neuvot tulkita luontoa lieriön, kartion ja pallon avulla. Aiheena olivat maisemat.
Analyyttisessä kubismissa (n.1910–1912) maalattiin esineet alkutekijöihinsä hajoitettuna useasta näköklmasta. Aiheina olivat asetelmat ja väreinä maanläheiset sävyt.
Ns. synteettisen kubismin kaudella (1912–1914) kuvakokonaisuus saatiin aikaan yhdistelemällä jo olemassa olevaa materiaalia. Tarkoitus oli muodostaa todellisuus uudelleen hajoittamatta ja tutkia sitä tarkemmin. Lehtien ja kankaiden palat olivat osana teosta ja värit olivat voimakkaampia.

Lähteenä käytetty kirjaa Maalaustaiteen mestareita, Pinx. WSOY 2004 sekä Wikipediaa. 

Tässä sitten kuvat.  Aluksi parin kurssilaisten omat maalausaiheet ja sitten kubistiset kokeilut, jotka olivat monelle ensimmäinen toteutus tällä tyylisuunnalla. Näitä voi arvioida ja kommentoida.

Sillalta toiselle. Kaunis maalaus taitavalla veden käytöllä.

Vanhojen esineiden patinaa. Kuvakulma yläviistosta toi haastetta perspektiiviin.

Kubistiasetelman geometrisiä muotoja ja murrettuja värejä.

Hedelmällisyyttä kuvaavat muodot jännittävässä perspektiivisessä ympäristössä
analyyttisen kubismin väreissä. Tummat ääriviivat olivat myös Picassolle tunnusomaisia.

Osa kehittyvästä sommitelmasta
kulmikkailla ja pyöreillä muodoilla.

Persoonallinen  ja runsas ehkä synteettistä kubismia edustava asetelma. 

Pari syntymässä edelliselle maalaukselle.

Sommitelman vaalea aloitus, jota tarkoitus jatkaa kerrosmaalauksena.

Mustavalkoiseksi käsiteltynä ja lisäämällä
kontrastia saadaan ääriviivat rohkeammin esille.

Asetelma alkoi jo tekijää väsyttää, mutta blogin pitäjää se
innosti muokkaamaan pari versiota tästäkin aloituksesta.

Photoshopattu kuva edellisestä.
Päinvastaiset muutetut ja voimakkaat värit. 

Edellinen muutettu mustavalkoiseksi.

Croquis [kroki´] eli alkuluonnos

Croquis (ransk. croquer, piirtää pikaisesti), on harjoitus- tai tekotapa, jossa muutamassa minuutissa (2min–10min) piirretään tai maalataan luonnos objektista, jossa ei keskitytä sommitteluun eikä taustaan. Perinteisesti Croquis-piirustuksia on tehty elävistä malleista ja niitä tavallisesti tehdään useita peräkkäin, sama malli vaihtaa vain asentoa. 

Tekotapa kehittää havainnointikykyä ja käden ja silmän yhteistyötä. Elävä malli on hyvä kohde, koska siinä pystyy todella havainnoimaan kehon painopistettä ja moninaisia asentoja. Luonnoksilla löytää oikeat mittasuhteet, asennon tai liikkeen ja varsinaista työtä voi sitten tehdä vaikka kuinka kauan. Luonnoksilla välttää sen, että työtä pitkään tehtyään huomaakin, että kohteessa on mitta- tai asentovirhe. Samoin voi etsiä parasta kuvakulmaa tai suuntaa (esim. ylhäältä alas tai päinvastoin) tai vaikka sopivaa rajausta. Croquis-piirustuksessa ja -maalauksessa on siis tavoitteena viitteenomaisesti kuvata sitä, mikä kokonaisuuden kannalta on luonteenomaista.

Usein neuvotaan käyttämään piirtäessä kättä ranteesta tai olkapäästä saakka ennemmin kuin vain sormilla pikkutarkasti piirtäen. Katse tulee kiinnittää malliin ennemmin kuin piirustukseen. Piirtäjää rajattu aika helpottaa keskittymään oleelliseen, koska aika ei riitä kaikkien yksityiskohtien piirtämiseen. Croquis voi olla luonnos esimerkiksi maalaukselle, tai taideteos sinällään.

Tekstin viitteenä käytety osittain Wikipediaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Croquis 8.10.15


7.10. kokeilmme maalata nopeita alkuluonnoksia niistä esineitä, joita kukin oli tuonut kotoaan. Osa porukasta jatkoi samaa maalausta edelleen, mutta osa jätti tuotoksen luonnokseksi.

Samoin kokeilimme vesiväritekniikkaa, jossa märälle paperille maalataan mahdollisimman kuivalla värillä. Tällä tekniikalla saadaan viiva näkyviin, mutta väri leviää pehmoisesti. Mallina oli pörröinen pehmolelukoira.

Alla osa kokeilusta. Kokeile sinäkin.

Malli krokii-maalaukselle.

Luonnos voi olla taideteos sinällään.

Osaluonnos veistoksesta

Valmis maalaus metalliveistoksesta.

Luonnos enkeliveistoksesta.

Esineen muoto ja värejä luonnoksena.
 Vaikutelmana on painava ruukku tason päällä. 

Tausta luo erilaisia vaikutelmia.
Sama muoto sinisenä kevyenä ja ilmassa?

Omenat ja oksat nopeana luonnoksena on ilmava ja raikas.

Luonnoksesta sommittelun korjaamiseen ja taustan sävyjen etsimiseen.

Pörröisyyden ja pehmeyden etsimistä.

Palo tuo sommitteluelementin pörröturkille.

Irrottelua ryijysuunnitelmalla

Tämä blogikirjoitus ja valokuvat ovat hävinneet.

Kuvat voit katsoa osoitteesta: 

https://photos.google.com/album/AF1QipNES89brbg7n6ixym0Jcu2GZtpIqNWqwqpJxlXJ

Paspis ja signeeraus

8.4.15 tutustuimme paspis-leikkurin käyttöön ja juttelimme kehystämisestä. Olimme jo vähän kesäterässä – haaveilimme kesäkursseista, omista maalausretkistä ja -hetkistä. Mutta ennen kesätaukoa vielä paspisasiaa.  

Passepartout, paspartuuri, paspa, paspis, aukkopahvi tai kehyskartoki
– monta nimeä samalla asialla. Akvarellit kehystetään yleensä kirkkaan lasin alle, jolloin teoksen värit kirkastuvat ja tulevat kauniisti esille. Paspiksen tarkoitus on suojata maalausta suoralta kosketukselta lasiin sekä rajata ja kehystää teosta. Hyvä paspispahvi on pH-neutraali eikä siinä ole ligniiniä, jolloin se ei pitkässä juoksussa kellastu eikä kellastuta akvarellipaperia. Kehyspahvia on saatavana monia eri sävyjä, joista voi valita sopivan korostamaan maalauksen sävyjä. Käyttökelpoinen on pahvi, joka on toiselta puolelta vitivalkoinen ja toiselta luonnonvalkoinen. Kehysliikkeiltä on saatavana lisäksi erikoiskoristeltuja paspiksia lähinnä valokuvien kehystämiseen.

Paspis-leikkurilla on mahdollista leikata viisto reuna kehyskartongin aukkoon, jolloin se näyttää tyylikkäältä ja kutsuu katsomaan teosta. Värilliset kartongit ovat yleensä sisältä valkoisia, mutta on myös kartonkeja, jotka ovat sisältä värillisiä. Viistossa lekkauksessa tämä aukkopahvin sisusväri saadaan esille rajaamaan maalausta. Myös toisella paspiksella (tupla-aukko) voi tehostaa rajausta. 

Maalauksen signeeraus ja vuosiluku kannattaa sommitella maalauksen mukaan, koska se on osa maalausta ja saa näkyä. Signeeraus (lat.signum=merkki) on taitelijan tuotemerkki ja yleensä se on koko nimi tai lyhenne nimestä. Se on käsin kirjoitettu tai maalattu – ja miksei myös painettu. Itselläni on pienen puisen kuksan pohjaan kaiverrettu AJ, jolla voin halutessani painaa oman merkkini akvarelliini ehkä allekirjoituksen kanssa – saa nähdä.
Oili Marski käyttää allekirjoituksen lisäksi käsin kirjoitettuna merkkinä M-kirjainta suuraakkosena ja sen alla on pieni O.

On huomioitava, että jos taiteilijan henkilöllisyyden osoittava allekirjoitus tai merkki kirjoitetaan hyvin reunaan se jää helposti osaksi tai kokonaan kehyspahvin alle. Hienointa olisi, jos akvarellin osaisi merkitä omaksi taideteoksekseen pensselillä maalaamalla, mutta lyijykynä lienee varmin.

Tätä pitääkin itse kunkin harjoitella – tavoitteena tyylikäs signeeraus.
Huomioidaan jatkossa myös signeeraukset.  

Muistakaa vuosiluku myös harjoitustöihin. Jälkeenpäin on helppo seurata
omaa kehitystä ja kiinnostuksen aiheita. Itse en tätä aikaisemmin ymmärtänyt.
Jälkeenpäin ei todellakaan muista mitä tyylikausia ja aiheita on ollut milloinkin.   
   

Mustapintainen kehyspahvi ja valkoinen viisto leikkausreuna. 

Tupla-aukko harmaalla ja roosalla kehyspahvilla,
 joissa valkoinen viisto leikkausreuna.

Tekijän nimikirjaimista sommiteltu merkki on osa puupiirrosta.
Alalaidassa puupiirroksen merkinnät ja oikealla signeeraus ja vuosiluku.
 



Pablo Picasson signeeraus on tyylitelty tavaramerkki.



Oikein keveää kevättä ja kaunista kesää blogin lukijoille. 

Tapaamisiin syksyllä! 

Näyttelytöitä

25.3.15 vesivärikurssilla pidimme yhteisen kahvihetken herkutellen ihanalla kahvinmakuisella hyytelökakulla. Kiitos kakun tekijälle! Tarkastelimme kauden maalauksia Sisä-Savon kansalaisopiston kevätnäyttelyä varten. Hienoja maalauksia oli niin paljon, ettei kaikki työt mahtuneet näyttelyyn. Ihanan innokkaita ja rohkeita maalareita. Tässä alustavia kuvia Suonenjoen näyttelystä. Näissä kuvissa on pääosassa tietysti akvarellit. Osa jäi vielä kuvaamatta ja muutama maalaus lähti Rautalammin näyttelyyn.

Tervetuloa Suonenjoen Kellarikallerian ohjelmallisiin avajaisiin 7.4. klo 18.

Abstrakti omakuva

11.3.2015 tapamisessa oli aiheena omakuva abstraktina. Pohdi ja kokeile!
Pidätkö enemmän suorista, orgaanisista, vahvoista vai hennnoista viivoista,
puhtaista vai murretuista väreistä. Tarkoituksena on käyttää mieleisiä elementtejä (viiva, massa, pintarakenne, kirkkaus, väri, muoto). Entä sommitelman keinot (tasapaino, liike, toisto, painotus, yksinkertaisuus, kontrasti, mittasuhde). Pidätkö enemän rauhallisesta vai likkeestä, mitä haluat maalauksessa painottaa ja miten sen toteutat. 

Nauroimmekin, että entäs jos minä on toisena päivänä yhtä ja toisena toista.
Sovimme, että siitä voi sitten tehdä sarjan MINÄ MONENA. 
Tavoite on kuitenkin kuvata jotenkin itseä.    

Koko idea lähti Markku Pirin kirjasta MUOTOKUVIA (ISBN 951 30 9552 5, WSOY, Porvoo 1991), jossa hän ei kuvaa ystäviään heidän havaittavan ulkonäkönsä mukaan. Kirjan maalaukset eivät ole figuratiivisia eli esittäviä – niissä ei pyritä jäljentämään ulkoista todellisuutta. Mielestäni taitelija on pyrkinyt kuvaamaan henkilöitä heidän elämäntyönsä, ammattinsa ja sisäisen persoonansa kautta väreillä, muodoilla, sommitelmilla jne. Joissakin kuvissa esiintyy tunnistettavia asioita, esineitä, hahmoja. 

Tehtävä osoittautui aika haastavaksi. Rohkeasti syntyi hauskoja töitä.
Osa maalauksista oli nopeita kokeiluja, joita mahdollisesti jatkojalostetaan. Kollaasitekniikka on yksi hyvä idea toteuttaa tällainen tehtävä. Esimerkiksi akvarellin palasista, maalatuista kirjan sivuista tai rypistetystä paperista voi sommitella kokonaisuuden, joka ilmetää jotenkin itseä. Tehtävä jäi muhimaan. Saa nähdä mitä vielä nähdään, kun ideat jalostuvat.

Vahvasti rönsyävä minä-itse?

Olenko sulkeutuneempi?

Merkki: kaksoset – kaksi puolta.

Abstrakti omakuva kauniiden kukkakuvien innoittamana.

Kaunis ja herkkä omakuva kukkasin.

Kynttilätekniikan viivat kukka-asetelmassa.

 

Löydätkö korvakorun?

Kubistisesta omakuvasta tuli Maon julistus.

Rypistetyn paperin kokeiluja. 

Itsen etsimistä.

Minän symboleja menohaluista höyrävään päähän.

Oma lempimaalaus

25.2.2015 aiheena oli yhden oman lempimaalauksen tuominen kaikkien kurssilaisten katsottavaksi. Maalauksen ei tarvinnut olla akvarelli. Jokainen esitteli valitsemansa maalauksen  ja kertoi miksi piti juuri siitä maalauksesta. Maalauksista voi löytää monia ulottuvuuksia miksi ne kiinnostavat. Alla muutamia satunnaisia ajatuksia asiasta:

• Vahva tunnelma tai tunne, johon voimme samaistua. Tunneskaala on tunnetusti laaja mielihyvästä inhoon , ilosta suruun, melakoliasta virkeään, kiukusta rauhaan jne.  
• Tyylisuuntaus ja/tai käsiala joka viehättää. Realistisesta esittävästä maalauksesta voi löytää erilaisia tyylisuuntia niukan minimalistisesta ja selkeästä vaikka runsaan naivistiseen ilmaisuun. Maalaustaiteen tyylisuuntia voi jaotella kymmeniä renessanssista absrtaktioihin ja nykytaiteeseen, mutta silti jokaisella maalarilla on oma tekemällä kehittyvä maalauskäsiala – kuten yksilöllinen kirjoituskäsiala on jokaisella oma. 
• Ilmaisu voi olla voimakasta, räjähtävää, värikästä, liikkeessä olevaa,
  tasapainoista, iloista, yllättävää jne. Näitä asioita voimme ilmaista sommittelun perusperiaatteilla (Teresa Bernardin mukaan tasapaino, liike, toisto, painotus, yksinkertaisuus, kontrasti, mittasuhde) ja tietenkin kaikilla elementeillä kuten väri, viiva, massa, pintarakenne, valoisuus ja muoto.
• Aihe, idea voi olla hyvin ajankohtainen tai ajaton. Teoksen sanoma voi olla kantaaottava tai hieno oivallus, jonka tavoitamme. Joskus teoksen nimi paljastaa idean ja se saa meidät pitämään teoksesta. 

Alla vain osa kurssilaisten lempparimaalauksia, joiden innoittamana on tarkoitus maalata teos. Ideana on havainnoida ja käyttää jotakin itseä kiinnostavaa asiaa, joka valitussa maalauksessa kiinnostaa ja ihastuttaa.
Oman maalauksen ei tarvitse olla (mutta saa olla) samanlainen lempimaalauksen kanssa, vaan siinä voi toteuttaa vain jonkin tai joitakin valittuja havaintoja (tunnelma tekniikka, väri, valo jne.). Haastetta siis kerrakseen, mutta mukavaa. Ehkä näemme kokeiluja myöhemmin.
  


Veikko Vionojan maalauksessa viehättää värit, valo ja avautuvan näkymän tuoma tilan tuntu.

Kristiina Turtosen kirjan kuvituksessa viehättää vesiväritekniikan  pehmeys ja tikulla painettu piirtojälki.

Raimo Paavolan akvarelleissa ihastuttaa pilvien ja veden kuvaukset, jotka yleisesti koettiin haasteellisiksi.

 

Chihiro Iwasakin satukirjankuvituksessa viehättää vesivärillä toteutettu elävä taustapinta ja
osittain siluetteinä valkoisissa vaatteissa olevat lapset. Myös valkoiset kukat nousivat keskusteluihin yhtenä vesiväritekniikan  haasteena.  

Tiit Pääsuken maalaus  Reflection kiehtoo kirkkailla väreillä, vahvoilla muodoilla  ja pinnan rosoisuudella. Maalauksen heijastus on yllättävä herättäen mielenkiinnon.