Paspis ja signeeraus

8.4.15 tutustuimme paspis-leikkurin käyttöön ja juttelimme kehystämisestä. Olimme jo vähän kesäterässä – haaveilimme kesäkursseista, omista maalausretkistä ja -hetkistä. Mutta ennen kesätaukoa vielä paspisasiaa.  

Passepartout, paspartuuri, paspa, paspis, aukkopahvi tai kehyskartoki
– monta nimeä samalla asialla. Akvarellit kehystetään yleensä kirkkaan lasin alle, jolloin teoksen värit kirkastuvat ja tulevat kauniisti esille. Paspiksen tarkoitus on suojata maalausta suoralta kosketukselta lasiin sekä rajata ja kehystää teosta. Hyvä paspispahvi on pH-neutraali eikä siinä ole ligniiniä, jolloin se ei pitkässä juoksussa kellastu eikä kellastuta akvarellipaperia. Kehyspahvia on saatavana monia eri sävyjä, joista voi valita sopivan korostamaan maalauksen sävyjä. Käyttökelpoinen on pahvi, joka on toiselta puolelta vitivalkoinen ja toiselta luonnonvalkoinen. Kehysliikkeiltä on saatavana lisäksi erikoiskoristeltuja paspiksia lähinnä valokuvien kehystämiseen.

Paspis-leikkurilla on mahdollista leikata viisto reuna kehyskartongin aukkoon, jolloin se näyttää tyylikkäältä ja kutsuu katsomaan teosta. Värilliset kartongit ovat yleensä sisältä valkoisia, mutta on myös kartonkeja, jotka ovat sisältä värillisiä. Viistossa lekkauksessa tämä aukkopahvin sisusväri saadaan esille rajaamaan maalausta. Myös toisella paspiksella (tupla-aukko) voi tehostaa rajausta. 

Maalauksen signeeraus ja vuosiluku kannattaa sommitella maalauksen mukaan, koska se on osa maalausta ja saa näkyä. Signeeraus (lat.signum=merkki) on taitelijan tuotemerkki ja yleensä se on koko nimi tai lyhenne nimestä. Se on käsin kirjoitettu tai maalattu – ja miksei myös painettu. Itselläni on pienen puisen kuksan pohjaan kaiverrettu AJ, jolla voin halutessani painaa oman merkkini akvarelliini ehkä allekirjoituksen kanssa – saa nähdä.
Oili Marski käyttää allekirjoituksen lisäksi käsin kirjoitettuna merkkinä M-kirjainta suuraakkosena ja sen alla on pieni O.

On huomioitava, että jos taiteilijan henkilöllisyyden osoittava allekirjoitus tai merkki kirjoitetaan hyvin reunaan se jää helposti osaksi tai kokonaan kehyspahvin alle. Hienointa olisi, jos akvarellin osaisi merkitä omaksi taideteoksekseen pensselillä maalaamalla, mutta lyijykynä lienee varmin.

Tätä pitääkin itse kunkin harjoitella – tavoitteena tyylikäs signeeraus.
Huomioidaan jatkossa myös signeeraukset.  

Muistakaa vuosiluku myös harjoitustöihin. Jälkeenpäin on helppo seurata
omaa kehitystä ja kiinnostuksen aiheita. Itse en tätä aikaisemmin ymmärtänyt.
Jälkeenpäin ei todellakaan muista mitä tyylikausia ja aiheita on ollut milloinkin.   
   

Mustapintainen kehyspahvi ja valkoinen viisto leikkausreuna. 

Tupla-aukko harmaalla ja roosalla kehyspahvilla,
 joissa valkoinen viisto leikkausreuna.

Tekijän nimikirjaimista sommiteltu merkki on osa puupiirrosta.
Alalaidassa puupiirroksen merkinnät ja oikealla signeeraus ja vuosiluku.
 



Pablo Picasson signeeraus on tyylitelty tavaramerkki.



Oikein keveää kevättä ja kaunista kesää blogin lukijoille. 

Tapaamisiin syksyllä!