Paspis ja signeeraus

8.4.15 tutustuimme paspis-leikkurin käyttöön ja juttelimme kehystämisestä. Olimme jo vähän kesäterässä – haaveilimme kesäkursseista, omista maalausretkistä ja -hetkistä. Mutta ennen kesätaukoa vielä paspisasiaa.  

Passepartout, paspartuuri, paspa, paspis, aukkopahvi tai kehyskartoki
– monta nimeä samalla asialla. Akvarellit kehystetään yleensä kirkkaan lasin alle, jolloin teoksen värit kirkastuvat ja tulevat kauniisti esille. Paspiksen tarkoitus on suojata maalausta suoralta kosketukselta lasiin sekä rajata ja kehystää teosta. Hyvä paspispahvi on pH-neutraali eikä siinä ole ligniiniä, jolloin se ei pitkässä juoksussa kellastu eikä kellastuta akvarellipaperia. Kehyspahvia on saatavana monia eri sävyjä, joista voi valita sopivan korostamaan maalauksen sävyjä. Käyttökelpoinen on pahvi, joka on toiselta puolelta vitivalkoinen ja toiselta luonnonvalkoinen. Kehysliikkeiltä on saatavana lisäksi erikoiskoristeltuja paspiksia lähinnä valokuvien kehystämiseen.

Paspis-leikkurilla on mahdollista leikata viisto reuna kehyskartongin aukkoon, jolloin se näyttää tyylikkäältä ja kutsuu katsomaan teosta. Värilliset kartongit ovat yleensä sisältä valkoisia, mutta on myös kartonkeja, jotka ovat sisältä värillisiä. Viistossa lekkauksessa tämä aukkopahvin sisusväri saadaan esille rajaamaan maalausta. Myös toisella paspiksella (tupla-aukko) voi tehostaa rajausta. 

Maalauksen signeeraus ja vuosiluku kannattaa sommitella maalauksen mukaan, koska se on osa maalausta ja saa näkyä. Signeeraus (lat.signum=merkki) on taitelijan tuotemerkki ja yleensä se on koko nimi tai lyhenne nimestä. Se on käsin kirjoitettu tai maalattu – ja miksei myös painettu. Itselläni on pienen puisen kuksan pohjaan kaiverrettu AJ, jolla voin halutessani painaa oman merkkini akvarelliini ehkä allekirjoituksen kanssa – saa nähdä.
Oili Marski käyttää allekirjoituksen lisäksi käsin kirjoitettuna merkkinä M-kirjainta suuraakkosena ja sen alla on pieni O.

On huomioitava, että jos taiteilijan henkilöllisyyden osoittava allekirjoitus tai merkki kirjoitetaan hyvin reunaan se jää helposti osaksi tai kokonaan kehyspahvin alle. Hienointa olisi, jos akvarellin osaisi merkitä omaksi taideteoksekseen pensselillä maalaamalla, mutta lyijykynä lienee varmin.

Tätä pitääkin itse kunkin harjoitella – tavoitteena tyylikäs signeeraus.
Huomioidaan jatkossa myös signeeraukset.  

Muistakaa vuosiluku myös harjoitustöihin. Jälkeenpäin on helppo seurata
omaa kehitystä ja kiinnostuksen aiheita. Itse en tätä aikaisemmin ymmärtänyt.
Jälkeenpäin ei todellakaan muista mitä tyylikausia ja aiheita on ollut milloinkin.   
   

Mustapintainen kehyspahvi ja valkoinen viisto leikkausreuna. 

Tupla-aukko harmaalla ja roosalla kehyspahvilla,
 joissa valkoinen viisto leikkausreuna.

Tekijän nimikirjaimista sommiteltu merkki on osa puupiirrosta.
Alalaidassa puupiirroksen merkinnät ja oikealla signeeraus ja vuosiluku.
 



Pablo Picasson signeeraus on tyylitelty tavaramerkki.



Oikein keveää kevättä ja kaunista kesää blogin lukijoille. 

Tapaamisiin syksyllä! 

Näyttelytöitä

25.3.15 vesivärikurssilla pidimme yhteisen kahvihetken herkutellen ihanalla kahvinmakuisella hyytelökakulla. Kiitos kakun tekijälle! Tarkastelimme kauden maalauksia Sisä-Savon kansalaisopiston kevätnäyttelyä varten. Hienoja maalauksia oli niin paljon, ettei kaikki työt mahtuneet näyttelyyn. Ihanan innokkaita ja rohkeita maalareita. Tässä alustavia kuvia Suonenjoen näyttelystä. Näissä kuvissa on pääosassa tietysti akvarellit. Osa jäi vielä kuvaamatta ja muutama maalaus lähti Rautalammin näyttelyyn.

Tervetuloa Suonenjoen Kellarikallerian ohjelmallisiin avajaisiin 7.4. klo 18.

Abstrakti omakuva

11.3.2015 tapamisessa oli aiheena omakuva abstraktina. Pohdi ja kokeile!
Pidätkö enemmän suorista, orgaanisista, vahvoista vai hennnoista viivoista,
puhtaista vai murretuista väreistä. Tarkoituksena on käyttää mieleisiä elementtejä (viiva, massa, pintarakenne, kirkkaus, väri, muoto). Entä sommitelman keinot (tasapaino, liike, toisto, painotus, yksinkertaisuus, kontrasti, mittasuhde). Pidätkö enemän rauhallisesta vai likkeestä, mitä haluat maalauksessa painottaa ja miten sen toteutat. 

Nauroimmekin, että entäs jos minä on toisena päivänä yhtä ja toisena toista.
Sovimme, että siitä voi sitten tehdä sarjan MINÄ MONENA. 
Tavoite on kuitenkin kuvata jotenkin itseä.    

Koko idea lähti Markku Pirin kirjasta MUOTOKUVIA (ISBN 951 30 9552 5, WSOY, Porvoo 1991), jossa hän ei kuvaa ystäviään heidän havaittavan ulkonäkönsä mukaan. Kirjan maalaukset eivät ole figuratiivisia eli esittäviä – niissä ei pyritä jäljentämään ulkoista todellisuutta. Mielestäni taitelija on pyrkinyt kuvaamaan henkilöitä heidän elämäntyönsä, ammattinsa ja sisäisen persoonansa kautta väreillä, muodoilla, sommitelmilla jne. Joissakin kuvissa esiintyy tunnistettavia asioita, esineitä, hahmoja. 

Tehtävä osoittautui aika haastavaksi. Rohkeasti syntyi hauskoja töitä.
Osa maalauksista oli nopeita kokeiluja, joita mahdollisesti jatkojalostetaan. Kollaasitekniikka on yksi hyvä idea toteuttaa tällainen tehtävä. Esimerkiksi akvarellin palasista, maalatuista kirjan sivuista tai rypistetystä paperista voi sommitella kokonaisuuden, joka ilmetää jotenkin itseä. Tehtävä jäi muhimaan. Saa nähdä mitä vielä nähdään, kun ideat jalostuvat.

Vahvasti rönsyävä minä-itse?

Olenko sulkeutuneempi?

Merkki: kaksoset – kaksi puolta.

Abstrakti omakuva kauniiden kukkakuvien innoittamana.

Kaunis ja herkkä omakuva kukkasin.

Kynttilätekniikan viivat kukka-asetelmassa.

 

Löydätkö korvakorun?

Kubistisesta omakuvasta tuli Maon julistus.

Rypistetyn paperin kokeiluja. 

Itsen etsimistä.

Minän symboleja menohaluista höyrävään päähän.

Oma lempimaalaus

25.2.2015 aiheena oli yhden oman lempimaalauksen tuominen kaikkien kurssilaisten katsottavaksi. Maalauksen ei tarvinnut olla akvarelli. Jokainen esitteli valitsemansa maalauksen  ja kertoi miksi piti juuri siitä maalauksesta. Maalauksista voi löytää monia ulottuvuuksia miksi ne kiinnostavat. Alla muutamia satunnaisia ajatuksia asiasta:

• Vahva tunnelma tai tunne, johon voimme samaistua. Tunneskaala on tunnetusti laaja mielihyvästä inhoon , ilosta suruun, melakoliasta virkeään, kiukusta rauhaan jne.  
• Tyylisuuntaus ja/tai käsiala joka viehättää. Realistisesta esittävästä maalauksesta voi löytää erilaisia tyylisuuntia niukan minimalistisesta ja selkeästä vaikka runsaan naivistiseen ilmaisuun. Maalaustaiteen tyylisuuntia voi jaotella kymmeniä renessanssista absrtaktioihin ja nykytaiteeseen, mutta silti jokaisella maalarilla on oma tekemällä kehittyvä maalauskäsiala – kuten yksilöllinen kirjoituskäsiala on jokaisella oma. 
• Ilmaisu voi olla voimakasta, räjähtävää, värikästä, liikkeessä olevaa,
  tasapainoista, iloista, yllättävää jne. Näitä asioita voimme ilmaista sommittelun perusperiaatteilla (Teresa Bernardin mukaan tasapaino, liike, toisto, painotus, yksinkertaisuus, kontrasti, mittasuhde) ja tietenkin kaikilla elementeillä kuten väri, viiva, massa, pintarakenne, valoisuus ja muoto.
• Aihe, idea voi olla hyvin ajankohtainen tai ajaton. Teoksen sanoma voi olla kantaaottava tai hieno oivallus, jonka tavoitamme. Joskus teoksen nimi paljastaa idean ja se saa meidät pitämään teoksesta. 

Alla vain osa kurssilaisten lempparimaalauksia, joiden innoittamana on tarkoitus maalata teos. Ideana on havainnoida ja käyttää jotakin itseä kiinnostavaa asiaa, joka valitussa maalauksessa kiinnostaa ja ihastuttaa.
Oman maalauksen ei tarvitse olla (mutta saa olla) samanlainen lempimaalauksen kanssa, vaan siinä voi toteuttaa vain jonkin tai joitakin valittuja havaintoja (tunnelma tekniikka, väri, valo jne.). Haastetta siis kerrakseen, mutta mukavaa. Ehkä näemme kokeiluja myöhemmin.
  


Veikko Vionojan maalauksessa viehättää värit, valo ja avautuvan näkymän tuoma tilan tuntu.

Kristiina Turtosen kirjan kuvituksessa viehättää vesiväritekniikan  pehmeys ja tikulla painettu piirtojälki.

Raimo Paavolan akvarelleissa ihastuttaa pilvien ja veden kuvaukset, jotka yleisesti koettiin haasteellisiksi.

 

Chihiro Iwasakin satukirjankuvituksessa viehättää vesivärillä toteutettu elävä taustapinta ja
osittain siluetteinä valkoisissa vaatteissa olevat lapset. Myös valkoiset kukat nousivat keskusteluihin yhtenä vesiväritekniikan  haasteena.  

Tiit Pääsuken maalaus  Reflection kiehtoo kirkkailla väreillä, vahvoilla muodoilla  ja pinnan rosoisuudella. Maalauksen heijastus on yllättävä herättäen mielenkiinnon.



Maalauksia valosta ja varjosta ym.

11.2.2015 jatkoimme edellisen kerran aiheita eli erityisesti valon, varjojen ja heijasteiden tarkastelua.

Aihesta syntyi mukavan erilaisia maalauksia ja joistakin kohteista jopa useita.

Kohteesta kannataa maalata useita versioita ja miettiä minkä kohdan voisi tehdä paremmin.

Näin silmän ja käden yhteistyö paranee ja rentous lisääntyy, jolloin yleensä syntyy hyviä maalauksia.

Yhdessä totesimme, että yliyrittäminen on huono juttu – samoin kuin mäkihypääjillä.

Rentoutusharjoitukset ovat oiva keino pästä vauhtiin.  

Väri-ilottelua ja irrottelua II.

Väri-ilottelua ja irrottelua I.

Valon ja varjojen havainnointia kirja-asetelmassa.

Valon, heijasteiden ja varjon
 havainnointia I.

Valon, heijasteiden ja varjon havainnointia II.

Asetelman väriharmonia ja valo.  

Hajavalon asetelmassa ei ole selviä varjoja.

Valo ja varjo luonnossa.

Vastavärisistä papereista tehdyn asetelman
 valon ja varjon havainnointia.

Valo ja varjo kuivakukka-asetelmassa.

Kolme valon, varjon ja läpikuultavuuden havainnointimaalausta. 

Heijasteväri

28.1.15 keskustelimme myös heijasteväristä. Maalattavaa kohdetta tarkkaan katsoessa huomaa, miten viereinen väri heijastuu kohteeseen. Esimerkiksi siniseen kiiltävään maljakkoon heijastuu vieressä olevan oranssin appelsiini väri muodostaen ruskean värin maljakon kylkeen. Samoin maisemassa veteen heijastuu rannan kasvillisuus. Veden väri vaikuttaa heijastumaan, joskin kirkas vesi hyvin neutraalisti.

Osa kurssilaisista maalasi lasiastioita tai vaihtoehtoisesti paperia sivuvalossa havainnoiden varjojen lisäksi heijasteita. Lasiastiat ovat sivuvalossa haasteellisia maalattavia. Lasi on kiiltävää ja sen pintaan muodostuu huippuvaloja. Lasi läpäisee valon ja synnyttää kylläisiä kirkkaita varjoja toisin kuin valoa läpäisemätön pinta. Näistä havainnoista ja omista kokemuksista olisi kiva kuulla kommentteja – kuvat kun jäivät ottamatta.  

    

Varjon väri

28.1.15 yritimme pöytälampuilla saada aikaan varjoja asetelmiimme.

Kuten maisemaa eri valossa havainnoidessa huomaa korkealta tulevan valon hajautuvan maisemaan tasaisesti. Hajavalossa ei ole paljon varjoja.

Tässä pienimuotoinen kokeilu siitä, että varjon väri sävyttyy valon vastavärillä. Tätä tietoa voi käyttää kun haluaa luonnollisen ja sävykkään maalauksen. Ihmissilmä havaitsee todella pieniä sävyeroja ja taitoa voi kehittää. 

Unohdin kuvata harjoitustöitä, mutta ehkä näemme niitä myöhemmin.