Lopuksi yhtenäisyys maalauksessa

21.4.2018

Hei kaikille kurssilaisille ja blogin lukijoille

Tämän kurssiblogin pitäminen alkoi syksyllä 2014 päättyy tähän kevääseen 2018. Neljä lukukautta vierähti nopeasti ja itse olen oppinut ja oivaltanut monia asioita akvarellimaalauksesta ja taiteesta tätä kirjoittaessani. Toivottavasti otsikoista löytyy muillekin kiinnostavia aiheita lukea ja kerrata.

Haluan nostaa näin lopuksi yhtenäisyyden maalauksessa. Yhtenäisyys on elementtien samanlaista yleisilmettä, joka liittää ne varsinaiseen ilmaistavaan asiaan. Pääsanoma pitää viestittää selvästi valitulla tyylillä. Jokaiselle muodostuu harjoittelun kautta niin sanottu oma käsiala ja jokainen voi miettiä minkätyyliset aiheet sopivat omalle tyylille ja persoonalle. Millaista tunnelmaa, tunnetta kuvaat vai haluatko esimerkiksi tarkastella materiaalien erilaisuutta? Yksittäiset elementit eivät kuitenkaan saa kilpailla keskenään. Tarkastele sommitelmaa objektiivisesti, analysoi ja pyydä palautetta toisilta. Voitko ottaa teoksesta jotain pois vai pitäisikö sinne lisätä jotain? Jos mikään ei häiritse, niin se on yhtenäisyyttä. Huomioi kuitenkin, että liiallisen yhtenäisyyden vaarana on tylsyys ja liiallisen vaihtelun vaarana sotkuisuus ja kaaos, jossa silma ei saa levätä.

Sama pätee sarjoissa, joita juryttäjä mielellän ottaa näyttelyy luodakseen omasta teoksestaan eli näyttelykokonaisuudesta tasapainoisen ja yhtenäisen kokonaisuuden.

Kiitos kaikille kurssilaisille mukavasta seurasta,

 yhdessäolosta ja kivoista muistoista.

Hienoja maalausilmoja, intoa, loistavia yhtenäisiä
sarjoja  ja verrattoman hyvää jatkoa kaikille taiteen ystäville
toivottaa Anja komella pienellä kesätunnelmalla.

Tila ja kolmiulotteisuus maalauksessa

4.4.2018 kevään viimeisen kurssitapaamisen viimeisenä aiheena keskustelimme hieman mittasuhteista, mutta pääpaino oli tilan eri käsitteillä.

Havaitsemme helposti. jos mittasuhteet eivät ole kohdallaan. Esimerkiksi jos ihmistä kuvattaessa jokin elementti on liian suuri. Suhteilla on yleensä yhteys kokoon, koska teoksen elementtejä verrataan toisen elementin korkeuteen, leveyteen ja syvyyteen sekä alueen tai elementin kokoa verrataan toiseen ja huomioidaan lisäksi tilan määrää kappaleiden välissä. Tavoitteena on siis saada oikeat jakosuhteet kohteen osille eli kahdelle tai useammalle elementille, joista syntyy harmoninen ja tasapaininen kokonaisuus.

Tilalla viitataan teoksessa esiintyvän massan ja muodon välissä, ympärillä, ylä- ja alapuolella oleviin etäisyyksiin.
Positiivinen tila on kuin ensisijaiselle objektille varattu tila, joka on täytetty väreillä, viivoilla tai muodoilla ja nousee näin katseen keskiöön.
Negatiivinen tila on tyhjä tila kohteen ympärilä. Tila jatkuu taustalle loputtomasti joka suuntaan. Negatiivinen tila on tärkeä, koska se tasapainottaa positiivista tilaa ja antaa silmälle mahdollisuuden levätä.
Kaksiulotteinen tila on litteä, koska siinä on leveys, pituus, mutta ei syvyyttä. Esimerkiksi paperilla kaikki objektit ja muodot ovat samalla pinnalla. Kuvaa katsoessamme saamme kuitenkin illuusion kolmiulotteisesta tilasta ja muodosta.
Kolmiulotteinen tila on luonossa niin tavallinen, että tuskin tiedostamme sitä. Litteälle pinnalle voidaan nykyisin 3D mallinnuksina luoda kolmiulotteista kuvaa ja virtuaalilaseilla tai virtuaalimaailmassa näemme kolmiulotteisia maailmoita.
Maalaustaiteessa kolmiulotteisen kuvan tekemiseen on työkaluja: 
1. Päällekkäiset objektit. Ääriviivalla piirretty muoto voidaan leikata toisella jai näin syntyy  mielikuva, että toinen on toisen edessä.
2. Läheisten objektien koon ja sijainnin vaihtelu saa aikaan illuusion syvyydestä.
3. Graafinen viivaperspektiivi, jossa otetaan huomioo pituus- ja leveysaste. Objektit piene-  nevät liikkuessaan kohti katoamispistettä, joka voidaan sijoittaa eri paikkoihin tasolla.
4. Vaaleusaste  ja värisävy. Yleensä lämpimät sävyt tulevat lähemmäksi katsojaa ja kylmät loittonevat. Lähellä olevat kohteet näyttävät sävkkäämiltä, kirkkaammilta ja niissä on enemmän kontrastia. Kauempana olevat kohteet vastaavasti sävytetään esim. harmaalla  tai vastavärillä neutraaleiksi. Samaa valoisuusastetta olevat värit koetaan olevan samalla tasolla. Valoisuusasteita ja kirkkauseroja käyttämällä saa vaikutelman ikään kuin kohteet olisivat eri tasoilla.
5. Valon ja varjon sijainti luo syvyyttä. Selvitä valon suunta ja väri, koska ne vaikuttavat    varjon sijaintiin ja värisävyyn (lämmin valo= kylmä varjo ja toisin päin). Varjon väri sävyttyy  valon vastavärillä. Katso blogikirjoitus 28.1.2015.
6. Ilmaperspektiivissä yhdistyy edellä mainittuja asioita. Kauempana olevia asioita      kuvattaessa niiden kontrasti vähenee, yksityiskohdat hämärtyvät ja pintarakenne vähenee. Mitä kauemmas objekti siirtyy, sitä enemmän se haalistuu sinisenharmaaksi, jolla pyritään jäljittelemään ilmakehän vaikutusta ihmissilmän havaintoon.

Syvyysvaikutelmaa kuvaavat termit ovat etuala, välimaasto ja tausta.
Objektit jotka sijoitetaan tason yläosaan näyttävät olevan taustalla – katsojasta kauempana.

Näitä vinkkejä voi soveltaa kuvan tekemisessa tai ainakin miettiä silloin, kun jokin kiusaa omassa maalauksessa, mutta ei oikein tiedä mikä.
Seuraavana maalauksia edelliseltä kerralta sekä tämän illan aiheista.




 

Vähäeleiseksi maalaukseksi tässä työsä on paljon tapahtumaa ja
 liikettä. Tilan tuntua tuo vasemmalle avautuva vaaleampi viileä tila.

Kylläiset puhtaaat värit, sininen, keltainen ja vihreä ovat
samanarvoisia voimakuudeltaan. Jos maalauksessa ei olisi murrettuja 
tummia varjoalueita, niin kolmiulotteisuuden illuusio häviäisi.   

Maisemallinen kuva, jossa ylhäältä oikealta tuleva keltainen valo heijastuu keskitilaan.
Vastavärinen tumma murrettu violetti taustalla tuntuu jäävän ikään kuin varjoon.
Vaakatasossa olevia taustaviivoja leikkaa hennot kasvit. Kapeammaksi rajattuna
kasvit saavat ehkä tärkeämmän osan kokonaisuudesta kuten keltainen valonlähde oikealla.

Tilan tuntua persoonallisessa vastavärisommitelmassa, jossa tumma
violetti korostuu keltaiselta taustalta. Maalauksessa mukavia pehmeitä
värialueita ja kerrosmaalausta, jossa taustaväri kuultaa alta yhdistäen
maalauksen kokonaisuudeksi.

Kauempaa kuvattu asetelma, jossa pääosaan nousee kuvioitu
 negatiivinen tila yksiväristen objektien ympärillä. Kolmiulotteisuutta
tuo yläviistosta kuvatut objektit.

Astian valo- ja varjotutkielmia
 harmailla sävyillä valkoiselle paperille.

Taustan kauniit kevyet siveltimenvedot
antavat tilaa tälle sommtelmalle, jossa
objektit ovat irrallaan perspektiivistä, mutta erillisnä
ne ovat hienosti kuvattu valoisuuskontrastilla.

Tummalla taustalla lasisen astian valo korostuu, mutta tausta
nousee hallitsevaksi ja kolmiulotteisuus kärsii.

Vähäeleinen ilmaisu maalauksessa

21.3.2018 jatkoimme entisiä maalauksia ja uutena aiheena oli vähäeleinen ilmaisu, josta on karsittu epäolennaiset ja vähemmän tärkeät asiat ja yksityiskohdat pois. Minimalismin aihe voi olla mikä vaan. Katsoimme muun muassa Lena Holgerin kirjasta Helene Schjerfbecin piirustuksia ja akvarelleja, jotka ovat hyvin minimalistisia. Samoin tarkastelimme Jacob Baal-Teshuvan kirjasta ROTHKO huikeita abstrakteja värimaalauksia Mark Rothkolta. 

Yksinkertaistamalla halutaan tuoda olennainen esille karsimalla yksityiskohtia ja vähemmän tärkeitä asioita. Pitää osata lopettaa oikealla hetkellä – hetken usein huomaa liian myöhään. Lopettamiseen  ei ole mitään sääntöjä, mutta ylityöstäminen on monelle tuttu tunne. Apuna omassa vähäeleisessä tekemisessä kannattaa heti miettiä sommittelua ja rakennetta. Millä yksinkertaisilla ja pelkistetyillä elementeillä saan kuvattua olennaisen? Paneudu siihen mitä mitä voit jättää pois äläkä kaiken kohteessa näkyvän esille tuomiseen.


Aikaisempia maalauksia oli jatkettu ja uudesta aiheesta syntyi muutamia kokeiluja.

Tämä pohjamaalaus kävisi  pelkistetystä
maalauksesta, jos sen elementit olisi
sommiteltu rakenteeltaan sellaiseksi.
Nyt siinä näkyy kuitenkin ajatus jatkaa
maalausta tyhjäksi jätetyille paikoille. 

Katunäkymä on saanut yksityiskohdat ja muistot, jotka
 siihen on suunniteltu jo pohjamaalausta tehdessä.

Maisemaan on lisätty välitasoksi vihreä
 kuusimetsä. Se yhdistää maalauksen ja
samalla syntyi upea syvyysvaikutelma. 

Tässä vaiheessa etuala on
kuin irrallaan yläosasta
tummana ja eri tekniikalla
tehtynä. Yläosa voisi
olla pelkistetty maisema,
joka on jaettu selkeisiin
rytmikkäisiin alueisiin.

Varmalla otteella tehty kujamaisema, jossa silmä saa katsoa
ahtaalta kujalta kauas. 

  

Pelkistetty sommitelma harmonisilla väreillä.
Sama maalaus kahdella eri rajauksella.

Pelkistystä ja rikottua pintaa.

Pelkistystä ja kuulakkuutta. Kaunis vaalea autius korostuu tumman vierellä. 

Pelkistettyä sommittelua ja pehmeyttä pestynä.

Pelkistystä ja puhtaita värejä.
Hienosti erisuuntaisia rytmikkäitä
siveltimenvetoja, valoa ja ilmavuutta. 

Näyttelyohjeita opiston kevätnäyttelyyn

7.3.2018 koulujen talvilomaviikolla ollut opiston vesivärikurssi oli yllättävästi hiljainen. Paikalle tuli poikkeuksellisen vähän osanottajia ja niistäkin osa flunssatoipilaana.
Sivusimme hieman ennakoitua kurssi-ideaa eli vähäeleistä ilmaisua, pelkistämistä, minimalismia, mutta jätimme harjoitukset seuraavan kurssi-illan 21.3. aiheeksi.

Katselimme paikalla olevien maalauksia, joita on syntynyt lukuvuoden aikana. Valitsimme opiston kevätnäyttelyyn tarjottavia töitä. Koska näyttelytila on pieni ja opiston kursseilta tulee monenlaista esille laitettavaa, niin näyttelykokonaisuus pitää suunnitella vasta paikan päällä.
Hyvä töiden ryhmittely näyttelyn kokoamisessa on yhtä tärkeää kuin yksittäisessä maalauksessa sommittelu. Yhteisissä taidenäyttelyissä on siksi yleensä joku henkilö, joka vastaa näyttelykokonaisuudesta ja valitsee kokonaisuuteen sopivat työt.

• Mieleisiään maalauksia voi siis viedä kirjastolle alakerran näyttelytilan takaosassa olevaan varastoon.  29.3. mennessä – mielellään reilusti
• Kirjaston aukiolo: 
• maanantai ja torstai 13–19, tiistai, keskiviikko ja perjantai 10–16
• Työt voivat olla ilman minkäänlaista kehystä, paspispahvissa tai kehystettynä
• Teoksen taakse oma nimi ja puhelinnumero
• Kaikki kurssilaiset ovat tervetulleita valitsemaan näyttelykokonaisuutta ja pystyttämään yhdessä näyttelyä 3.4. klo 9–12
• Sovimme, että 3.4. ripustettaessa valitaan maalaukset lopullisesti 
• Esille laitetaan luettelo, jossa on kurssin nimi, kurssin ohjaaja ja vähintään niiden kurssilaisten nimet, jotka tuovat töitään näyttelyyn
• Töiden haku pois 27.4.
• Anja tuo viimeiseen kurssitapaamiseen ke 4.4.18 akvarellit, jotka eivät mahdu näyttelyyn.

Jos paperin reunat ovat kiinnitysteipistä epäsiistit, niin siihen voi leikata paperista tai pahvista kehyksen, jolla on monta nimitystä kuten passepartout, paspartuuri, paspa, paspis, aukkopahvi tai kehyskartoki. Toivon, että saamme tehtyä kivoja ryhmiä sermeihin näistä kehystämättömistä tai paspiksissa olevista akvarelleista.

Kurssi-iltana suunnittelimme muutamiin töihin paspiksia happovapaista pahveista, joita allekirjoittanut on saanut lahjoituksena. Näistä kuvia alla.

Katso myös aikaisempi blogikirjoitus Paspis ja signeeraus 8.4.2015 sekä
juttu aukkopahvin leikkauksesta 16.3.2016.

Naakka sai kehyspahvin happovapaasta
pahvista, johon leikattiin aukko mattoveitsellä.
Signeeraus kannattaa tehdä vasta kehyksen
suunnittelun jälkeen.  

Tälle lennokkaalle maalaukselle on tarkoitus
 leikata samanlainen kehyspahvi kuin edellä.

Joskus värillinen paspispahvi kehystää
vaaleaa herkkää maalausta paremmin kuin valkoinen.
Tässä hienosti maalatun kissan turkin tummat karvat ja
kissan silmät sopivat tumman kehyksen kanssa.

Tähän veikeään kissamaalaukseen
voisi sopia ruskeansävyinen paspis,
mutta valkoinen kehyspahvi on aina
neutraali. Jos työ kehystetään, niin
paspis on suunniteltava sopimaan
myös kehyslistaan.

Tässä aukkoa ei ole vielä leikattu,
vaan etsitään sopivaa kehyspahvin
kokoa ja mahdollista väriä. Paspiksen väri
korostaa vastaavia värjeä maalauksessa.

Myös tässä maalaus on arvioitavana
paspispahvin päällä. Tästä erottuu
selvästi miten maalauksen roosa kangas
 nousee esille punertavalla kehyksellä.  

Painotus/ korostus maalauksessa

21.2.2018 jatkoimme edellisen kurssikerran aiheesta – liikkeellä voidaan johdattaa  katsojan katsetta haluttuun kohtaan tai suuntaan maalauksessa. Kohdetta voi vielä korostaa.

Painotus tarkoittaa jonkun yksittäisen alueen korostamista taideteoksessa. Painottaminen on vastakohtaisuuksien käyttämistä korostettavassa kohdassa. Työn pitää silti pysyä yhtenäisenä eikä korostaminen saa viedä kaikkea huomiota. Korostettava kohta voidaan luoda koolla, muodoilla, pintarakenteella, viivoilla, valoisuudella, tummuudella tai muulla kokonaisuudesta poikkeavalla tavalla kuten värikontrasteilla. Monenkirjavassa tai koristeellisessa maalauksessa voi olla esimerkiksi yksivärinen korostettava kohde tai tietysi myös toisinpäin.

Katselimme joitakin esimerkkejä, joista tässä osa. 1600-luvulla maalauksissa on useasti kohde valossa ja maalaus on reunoiltaan hyvin tumma. Yksi tällainen on Tohtori tulpin anatomian luento, Rembrandt. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/28/anatomia-taiteessa
Tummissa murretuissa väreissä tehdyn maalauksen korostuksen kohteena on kirkkailla väreillä maalatut tytöt maalauksessa Tyttöjä sillalla, Munch.
http://www.tate.org.uk/press/press-releases/edvard-munch-modern-eye-1
Vielä selvempi esimerkki värikontrastista on Asetelma jossa on inkivääriruukku, Mondrian.
http://www.piet-mondrian.org/the-still-life-with-gingerpot-2.jsp

Näillä alustuksilla syntyi kivoja maalauksia. Kirjoittajan ehdotus oli käyttää uusissa maalauksissa jotain Ittenin seitsämästä värikontrastista esim. kylläisyyskontrastia.
Katso blogikirjoitus 17.2.2016 otsikolla Jännitettä värikontrasteilla ja muilla vastakohdilla. 

Värikylläisyyskontrastia. Kirkkaan puhtaat
 turkoosinsiniset maljakot loistavat murrettujen
 lämpimien vihreiden keskellä. Oranssi tehostevärinä kylmälle siniselle.

Tämä  pelkistetty lämmin/kylmä-kontrastimaalaus on rauhallinen
 ja siinä on tilan tuntua. Työssä on myös tumma/vaalea-kontrastia.

Komplementtikontrasti eli vastaväriellä
 tehty kukkasommitelma. Maalauksessa
 rinnastettu lämmin murrettu vihreä
 ja kylmä puhdas punainen.

Hieno kylläisyyskontrasti-sommitelma upeilla murretuilla väriellä, joista
korostuu puhdas kylmä vaaleanvihreä raita tumman mustan ja ruskean
vieressä. Alareunan vahvat rajatut muodot tukevat maalausta, jonka
 yläreuna on kevyt, johdatellen katsetta kauas vaaleansiniseen.  

Tässä asetelmassa on kauniita puhtaiden viileiden värien sävyjä.
 Saa nähdä jatkuuko maalaus määräkontrastina, jossa on paljon vihreän
sävyjä ja vähän punaista? Vai kylläisyyskontrastina, jolloin olisi
lisättävä murrettuja lämpimiä sävyjä? Vai jotain muuta?

Edellisen kerran maalaus on saanut
lisää värejä ja kivoja viivaelementtejä.

Tässä kylmäsävyisessä teoksessa on
yhdistetty painomenetelmää ja kollaasia.

Rytmikkäässä viivasommitelmassa on hienot värisävyt.
Tätä kaupunkinäkymää on tarkoitus jatkaa. 

Tuma/vaalea-kontrastia. Puhtaat ja kuultavat värit tummalla pinnalla.
Mustan päälle on maalattu hieman astian vihreää sävyä tummempana
 heijastumana, jotta objekti ja ympäristö yhdistyisivät toisiinsa. Mustaan
olisi voinut jo alussa sekoittaa hieman murrettuja lämpimiä sävyjä,
jolloin maalaukseen olisi tullut myös niin sanottua kylläisyyskontrastia.

Kylmä/lämmin-kontrastia. Murrettuja sävyjä ja
hyvää tumman ja vaalean vaihtelua.
Perspektiivi kaartuu.

 

Selkeää vähäeleistä ilmaisua, jossa vaalea tausta
ja voimakkaanväriset objektit muodostavat tumma/vaalea
-kontrastia. Työssä vuorottelee myös kylmä/lämmin.   

Viereinen kuva rajattuna
tiukemmin.

Varmaotteinen maisemamaalaus murretuilla maanläheisillä sävyillä.
Työtä raikastaa viileänharmaa ja valkoinen, joten työssä on
kylläisyyskontrastia. Maalausta on hieman kallistettu vasemmalle.

Samaa mahtavaa maisemasarjaa nyt tummemmilla
ruskeilla ja raikkaalla sinisellä. Hienoa tumman ja
vaalean vaihtelua. Tämäkin kuva hieman kallistettu.

Alkuperäinen viettävä rinne.
Taustan vuorta voisi hivenen
vahventaa antamaan tasapainoa.

Raoul Dufy sekä toisto ja liike maalauksessa

7.2.2018  Risto tutustutti meidät ranskalaiseen taidemaalariin nimeltään Raoul Dufy. Hän edusti 1900-luvun alun lyhytaikaista taidesuuntausta fauvismia (dekoratiivinen ekspressionismi). Suuntauksen edustajat protestoivat uusimpressionismin valta-asemaa vastaan, vaikka he eivät muodostaneet yhtenäistä taideliikettä tai taideteoriaa.Nimitys ryhmälle muodostui Pariisin näyttelyssä 1905. Taitelijoita pilkattiin nimellä "les fauves" villipedot. Löyhä ryhmä alkoi hajota muutaman vuoden kuluttua. Yhteistä fauvistien ilmaisussa ovat epärealistiset ja puhtaat värit, dynaamiset siveltimenvedot sekä elämänmyönteinen koristeellisuus. 

Raoul Dufyn esittelyssään Risto kertoi hänen tavastaan luonnostella näkymä lyijykynällä. Sen jälkeen taitelija on lisännyt väripintoja rennon luonnosmaisesti ja jatkanut työskentelyä ikään kuin siveltimellä piirtäen. Tämä tekotapa säilyi tunnusmerkillisenä Dufyn myöhemmässä tuotannossa joissa siveltimenvedot toivat rytmiä ja liikettä maalauksiin.

Dufyn viivasta innostuneena kertasimme toiston merkitystä maalauksessa. 

Asiasta kirjoitettu tässä blogissa 2.3.2016 nimellä "Liike maalaustaiteessa".

Toistamalla elementtejä joilla on jotain yhteistä, luodaan liikettä.
Rytmi muodostuu vaihtelevista toistoistoista, jotka voidaan tehdä jatkuvana, jaksottaisena tai eri elementeistä säänöllisesti toistuvana. Rytmi voi olla vapaa tai sidottu. Vapaa rytmi on epäsäännöllistä ja orgaanista. Sidottu rytmi viittaa ihmisen ja koneen aikaansaannoksiin.
Liikkeen tarkoitus on johdattaa katsetta sekä liittää kuvan elementtejä yhteen. Silmä seuraa helposti pisteviivaa, viivaa, toistuvia elementtejä ja niiden vaihtuvia kokoja, valööri- ja kulöörieroja. Myös kuvan hahmon pysäytetystä liikkeestä ja katseen suunnasta voidaan vetää näkymättömiä polkuja johdattamaan katsetta. 

Sidottu rytmi, staattinen tasapaino ja symmetria ovat sukulaisia keskenään,
samoin vapaa rytmi, dynaamisuus ja jännitteisyys.
Edellä olevan hyvän lauseen olen lukenut sivustolta:
http://www.graafinen.com/suunnittelu/yleista/sommittelu/

Lapsuudenmuisto kuvattuna Raoul Dufyn tekotapaa mukaellen. 

Horisonttiin pienevät kuhilaat sidotussa rytmissä.
Pellolla hieno valon ja varjon muutos.

Fauvistien epärealististen värien
innoittamanan kirjoittaja lisäsi
PhotoShopilla ripauksen
violettia taivaaseen
yhtenäistämään värimaailmaa.

Mielikuvituskukkia kirkkailla pehmeillä väripinoilla
ja kauniilla kalligrafisilla viivoilla Dufyn tapaan.

Kirjoittajalle tulee tästä maalauksesta mieleen Suomen kultakausi.
Magnus Enckelin Fantasia maalaus ja Gallen-Kallelan säteet.
Mielikuvaan vaikuttaa ehkä rauhassa uskenteleva musta lintuperhe ja
 valon ja varjon vahva kontasti yhdistettynä unenomaiseen maisemaan.

Nopea kokeilu lyijykynän viivalla ja väripinnoilla. Työhön tuo
mielenkiintoa erilaiset väripinnat ja lyijykynän värinhylkimisreaktio.

Tasapainoinen maalaus pintojen, viivojen ja pisteiden vapaalla rytmillä. 

Tässä rytmikkäässä viivamaalauksessa kokeillaan
pohjavärin vaikutusta. Vastaväri pohjalla murtaa
värit, mutta vaaleat puhtaat tuovat hyvää kontrastia.  

PhotoShopilla sama kuva
tummennettuna tuo värisävyt
 ja kontrastin paremmin
 esille ja tuovat vahvuutta 
upeaan sommitelmaan.

a

Olemukseltaan hieman surrealistinen maalaus, joka sidotulla
viivarytmillä  ja vahvoilla väreillä on luotu epätodellinen maisema.
Maalaus kuvaa mielestä kumpuavaa todellisuutta omin keinoin.

Puutarha?
Erillisten puhtaiden väripintojen ja pyöreiden
siveltimenvetojen leikkiä. Tasaiset pinnat
rauhoittavat maalausta.

Nopea tutkielma pysäytetystä liikkeestä, jossa
hahmon helman ja hiusten suunta ilmentävät
pyörähdystä käden ja katseen suuntaan.