Mikään akvarellitekniikka tai tapa ei ole ehdottomasti oikea, mutta monista perinteistä tavoista on kuitenkin hyötyä, jos haluaa määrätynlaista lopputulosta. Alla kurssin vetäjän kokemuksia akvarellipaperin kiinnittämisestä.
Paperin perinteinen pingottaminen / kiinnittäminen alustaan
Liota koko akvarellipaperiarkkia vedessä niin, että se kastuu kokonaan. Liotusaika riippuu paperin paksuudesta. Ohut huokoinen paperi ei tarvitse pitkää aikaa, koska se imee nopeasti veden. Paksummat saavat liota esim. 10 min.
Valuta vesi arkista ja nosta 5-6mm puupintaiselle vanerilevylle (ohuita puuviiluja liimattu yhteen), joka on mielestäni hyvä alusta. Esim. ruskea kova kuitulevy eli kovalevy menee luokille ainakin isompia papereita pingotettaessa.
Anna paperin levätä alustalla jonkin aikaa, mutta älä anna kuivua. Voit myös kostuttaa vanerilevyä, jos haluat paperin pysyvän kauemmin kosteana. Koko kastelun idea on, että paperi laajenee ja se kiinnitetään laajentuneena alustaan.
Kuivaa paperin reunoja talouspaperilla taputtelemalla. Tämä toimenpide, jos ei malta antaa paperin levätä niin kauan, että vesi ei kiillä paperin pinnalla.
Paperin alapinnan kautta vaneri imee kosteutta ja vesi haihtuu pinnalta. Jos paperi tai alusta on liian märkä liimapaperi ei tartu kunnolla.
Käytä paperista liimapaperia eli pakkausteippiä, jota on saatavana valkoisena että ruskeana. Leikkaa reilusti akvarellipaperin sivujen pituiset palat valmiiksi. Mittaa niin, että liimapaperit ylettävät nurkissa ristiin.
En suosittele maalarinteippiä, se ei pysy kastuessaan. Siitä jää pitemmissä projekteissa tahmaista ja kellastuvaa liimaa akvarellipaperin reunaan, koska se irrotetaan paperista kokonaan pois. Kuivien paperien kiinnittämiseen maalarinteippi kyllä käy, mutta sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä pingottamisen kanssa – se vain pitää paperia paikallaan.
Käytä paperista liimapaperia eli pakkausteippiä, jota on saatavana valkoisena että ruskeana. Leikkaa reilusti akvarellipaperin sivujen pituiset palat valmiiksi. Mittaa niin, että liimapaperit ylettävät nurkissa ristiin.
En suosittele maalarinteippiä, se ei pysy kastuessaan. Siitä jää pitemmissä projekteissa tahmaista ja kellastuvaa liimaa akvarellipaperin reunaan, koska se irrotetaan paperista kokonaan pois. Kuivien paperien kiinnittämiseen maalarinteippi kyllä käy, mutta sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä pingottamisen kanssa – se vain pitää paperia paikallaan.
Liimapaperin kostuttaminen. Liimapaperin kostuttamisessa on tärkeää, että et hankaa liimaa pois vaan kastelet reilusti / annat liiman ilmassa hieman kuivahtaa, jotta liimapinnasta tulee tahmeaa. Näin liima tarttuu paremmin kostean (ei vesipintaisen) paperin reunohin. Jos liimapaperin ja akvarellipaperin väliin jää liikaa vettä se kuljettaa liiman pois ja kiinnittyminen vaarantuu. Tuli mieleen, että suihkupullo voisi olla liimapaperin kostuttamisessa hyvä. Itse kostutan liimapuolen märällä kädellä. Yksi tapa on laittaa lautaselle vettä (ja talouspaperia) ja vetää liimapuolta veden pintaa pitkin tai töpytellä varovaisesti märkään talouspaperiin.
Kiinnitä akvarellipaperin reunat liimapaperilla mahdollisiman suoraan niin, että liimapaperista on puolet akvarellipaperin päällä ja toinen puoli alustaa vasten. Liimaa paperin pitkät sivut ensin. Kun olet saanut liimapaperin kohdalleen painele se paikoilleen. Talouspaperi tai muu pehmeä ja imevä rätti on kätevä apuväline. Kuivaa ja suorista liimapaperi vetämällä ja painamalla rätillä keskeltä kohti reunoja ja varmista että liimapaperi tarttuu sekä paperiin että alustaan. Laita liimapaperit nurkissa päällekäin. Itse varmistelen jonkin aikaa kämmensyrjällä tai sormilla painelemalla ja hieromalla liimapaperia, ettei mihinkään jää ilmarakoja.
Kylläpä tuli pitkä juttu. Kerroin asian niin tyhjentävästi kuin osasin, koska näistä pienistä jutuista on monesti kiinni, että paperi ei pysy kupruilematta alustassa.
Pleksi eli Polykarbonaattilevy tai muu tiivis alusta
Perinteisen pingotamisen rinnalle on noussut tapa kostuttaa akvarellipaperi ja kiinnittää se märkänä tiiviille alustalle, joka ei ime vettä. Litimärkä paperi imeytyy tiivistä pintaa vasten ja kuivuu vain pinnan kautta vähitellen. Paperin alaosa pysyy pitkään kosteana ja jonkinlainen pintajännite pitää sen liimautuneena pleksiin, lasiin tai muuhun tiiviiseen alustaan. Oma, ei tieteellinen selitys :-). Näin paperi kuivaa vähitellen suoraksi. Tästä minulla ei todellakaan ole syvällistä tietoa, mutta omissa kokeiluissani onnistuin paksuimilla akvarellipapereilla.
Ensi kerralla ehkä sitten niitä maalausvinkkejä, mutta nyt syntyneisiin malauksiin. Aluksi muutama kuivalle paperille tehty maalaus ja sitten valokuvia kokeiluista, joissa maalattiin kostealle pingotetulle paperille, joka kuivui työn edetessä.
Ensi kerralla ehkä sitten niitä maalausvinkkejä, mutta nyt syntyneisiin malauksiin. Aluksi muutama kuivalle paperille tehty maalaus ja sitten valokuvia kokeiluista, joissa maalattiin kostealle pingotetulle paperille, joka kuivui työn edetessä.
 |
Kotona tehty maalaus, jossa tekniikkana on märkää
väriä kuivalle paperille. Luonnosteluun on käytetty vesiliukoista grafiittikynää. |
 |
Värikylläinen rytmikäs maalaus kuivalle paperille esillä olleiden
kivien innoittamana. Vihreässä maisemassa on monia sävyjä ja se on saanut seurakseen sopivan ripauksen vastaväriä
eli punaisen sävyjä. Tässä maalauksessa on käytetty pesutekniikkaa
keventämään maisemaa ja pensselinjäljet ja vesijäljet toisaalla
tuovat mukavia kuvioita ja rytmiä. |
 |
Kuvalle paperille tehdyssä maalauksessa veden jälki näkyy
taivaassa värin pakenemisena kuten edellisessäkin maalauksessa.
Ilmiötä voi käyttää hyväkseen, mutta joskus se harmittaa kun
lisää vettä vaalentaakseen eikä lopputulokseesta tule tasainen.
|
 |
Rajauksilla voi vaihdella
näkymää.
|
 | ||||||
Osa maalauksesta , jossa kostealle paperille
taivaan väri on levittynyt tasaisesti – imeytynyt paperiin jättämättä selviä rajoja. Työtä on jatkettu taivaan värin kuivuttua. Kuivalle märällä maalatut tummanpuhuvat hienot kuuset peilautuvat tarkkarajaisina taivasta vasten. Tässä työssä on käytetty myös kerrosmaalausta.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti