Märkätekniikkaa ja tikulla pirtämistä

26.10.16 harjoituksena oli märkätekniikka, jossa pemeä paperi kasteltiin kokonaan ja maalattiin märällä siveltimellä pehmeitä väripintoja. Samalla kokeiltiin tikulla piirtämistä märälle väripinnalle. Tylpällä tikulla märkään paperiin piirrettäessä väripigmentti kerääntyy piirtojälkeen ja tekee selvän viivan. Pehmeä paperi menee helposti terävällä tikulla rikki, joten esim. siveltimen tylppä pää on tarkoitukseen hyvä. Oikein ohuen piirtojäljen saa vaikka terävällä puukolla vetämällä, joka rikkoo paperi pinnan tasaisesti, mutta ei revi. Alla hienoja tuloksia kokeiluista.

Kurssitapaamiseen toimme myös mieleisiä maalauksia tai etsimme niitä kirjoista. Tutkimme maalausten tekotapaa ja tekniikkaa ja teimme kuvien innoittamana omia versioita. Joistakin esimerkkimaalauksista syntyi jäljennöksiä, toisista poimittiin vain tekniikka, väri tai vaikka siveltimen vedot omaan työhön. Osa jäi työntouhussa kuvaamatta.

Mieleisestä maalauksesta löytyi printtitekniikkaa, joka valittiin kokeilun aiheeksi. Siitä syntyi märkätekniikalla maalattu pehmeä maisema, johon on talouspaperitupolla painettu puukuivioita ja viimeistelty siveltimellä.

Asetelma märkätekniikalla, johon saatu tikulla
piirtämällä sopivsti jäntevyyttä ja yksityiskohtia.

Märkätekniikalla ja tikulla piirtämällä kukkia. Väripinnasta
saa muodot esille tikulla painamalla värin ollessa vielä märkää.

Pehmeä tausta ja katkonainen viiva tuovat
kontrastia ja  herkkyyttä.

Mieleisestä maalauksesta värejä ja muotoja.

Mieleisestä maalauksesta aihe ja värit.

 Naapurin hevoset kuusimetsän reunassa.
Maalauksesta löytyy monia vihreän ja ruskean sävyjä.

Taustan puhdas ruskataivas korostaa
puun ja maan murrettuja värejä. Puun rosoinen
 pinta on maalattu osin kuivatekniikalla.

Valkoinen vesivärimaalauksessa

12.10.2016 vesivärikurssilla kokeilimme yhtä perusasiaa – valkoisen kuvaamista. Valkoinen tila tai viiva vesivärimaalauksessa saadaan jättämällä valkoinen pohjapaperi halutusta kohdasta maalaamatta. Valkoisen kuvaamisessa tai vaalean värin sekoittamisessa ei perinteisesti käytetä valkoista pigmenttiä. Väri vaalennetaan vedellä ja valkoisen maalauspinnan annetaan kuultaa alta. Tämä kuulakkuus on tyypillistä akvarellimaalauksessa. Jos käyttää valkoista väripigmenttiä saa aikaan maitomaisemman sameamman vaikutelman, joka joskus voi tietysti olla tarkoitus ja tehokeino.  Tarkemmin aiheesta 4.12.15 kirjoituksessa

.  

Alla olevissa harjoituksissa ei ole käytetty maskia eikä muitakaan apukeinoja valkoisen kuvaamisessa. Värin tarttumista voi estää esim. maskilla tai sapluunalla (kirjoitus 3.12.14), joka poistetaan värin levityksen jälkeen. Samoin värin tarttumista voi estää valkoisella liidulla tai kynttilällä ja jopa kananmunan valkuaisella, mutta näitä on vaikea poistaa jälkikäteen ja ne jäävät osaksi teosta.

Valkoinen raidallinen liina on kuvattu hienosti hieman
kuprulle sinisen maljakon ja oranssin omenan välissä.
Sinisen lasitetun maljakon valoheijastukset on jätetty 
rohkeasti havainnon mukaan valkoiseksi.

Valkoinen punaraitainen pöytäliina on raikas 
hirsiseinää vasten ja varjot tuovat hienosti valon tuntua.

Valkoinen kannu pehmeine varjoineen.
 Kapeat siniset viivat lehdissä ja kannussa
saavat aikaan keveyttä ja kivoja yksityiskohtia.

Rohkea kokeilu valkoisesta hahmosta on
maalattu rennolla otteella vahvoin värein.

Valkoisella aluspahvilla siveltimenvedot
 ja  läikät ovat kuin abstrakti maalaus.

Tulkinnallista valkoista sommitelmaa ympäröi
märällä maalattu pehmeä väri. Kun paperi on kuiva,
niin rajaus on selvä, vaikka maalataan märällä.

Ylhäältä kuvattua kukkakimppua keventää sitä ympäröivä
 vaaleus ja kukissa muotoa antavat valkoiset alueet.  

Tämän upeanvärinen kimppu on maalattu
 sivusta, jossa näkyy painava keramiikkamaljakko.

Hieman taustaa rauhoittamalla ja katsomalla
 läheltä näkyy kaunis valkoisen käyttö kimpun yksityiskohdissa, joka raikastaa maalausta.

Tarinankerrontaa kuvalla. Kasvot sekä
kuvan yläosaan jätetty enemmän
valkoista keventämään vaikutelmaa.  

Valkoista lehteä ympäröi harmaan vihreä, jota on sävytetty
okralla lehden ympäriltä. Tämä lehti voidaan vielä muuttaa
loistamaan puhtaissa ruskan sävyissä.

Valkoinen kuultaa kauniisti tässä viivaa
 ja pintaa yhdistävässä maalauksessa.

Lisää tarinankerrontaa toistolla. 

Valkoinen ja selkeät värit ovat näkyvä ja tehokas yhdistelmä.
Kuvassa näkyy hienosti siveltimen maalauksellinen jälki.

Sama persoonallinen ote perusväreillä (sininen, punainen ja keltainen).
Mukaan  on otettu  myös välivärit violetti, oranssi ja vihreä.

Hauska jämäkkä punaisella rajattu mökki ja punaiset kukat
kesäisessä maisemassa, jossa valkoiset pilvet matkaavat taivaalla. 

Ornamenttimainen kuvio pienillä puna-valkoisilla
kukilla ja violeteillä täplillä tuntuu jatkuvan ylöspäin.

Aloituksen perustietoutta

28.9.2016 oli ensimmäinen vesivärikurssilaisten kokoontuminen tänä syksynä. Olin iloinen tutuista ja uusista kurssilaisista. Aika vierähti tutustuessa. Kävimme pikaisesti läpi materiaaleja, levitimme rennosti värejä ja katselimme olioita, joita kuviimme ilmestyi.
Päätimme myös jatkossa pitää pienen teehetken kokoontumisiltoina ja kerätä jokaiselta 2€/syyslukukausi eväitä varten. Teetauolla luemme ja keskustelemme jotain akvarellimaalauksesta tai tutustumme toistemme harjoituksiin.

Hyvät aloitusvärit ovat Wennströmin perusvärit (kaksi sinistä, punaista ja keltaista).
Niillä oppii hyvin sekoittamaan erilaisia sävyjä. Palettia voi lisätä esimerkiksi Viridianin vihrällä (kirkas sinivihreä) ja (kelta)okralla (maaväri). Vesiväritekniikassa vaaleat sävyt ja valkoinen pyritään saavuttamaan paperin valkoisen pohjavärin avulla.
Lisätietoja esimerkiksi Wennströmin sivuilta

Siveltimistä tunnustelimme luonnonkarvasiveltimien ja synteettisten siveltimien erilaista jäntevyyttä. Minulta löytyi synteettisiä siveltimiä ja myös oravan- ja vuohenkarvasiveltimiä. Siveltimiä tehdään monenlaisista karvoista ja niiden hinnat vaihtelevat suuresti. Vesivärisiveltimen tarkoitus on sitoa paljon vettä toisin kuin öljyvärisiveltimien.

Siveltimien muotoja ja kokoja on lukemattomia. Tavallisimmat muodot ovat kärkisiveltimet, latta- ja kissankielisiveltimet.
Lisätietoja siveltimistä vaikka Minoan sivuilta

Perinteinen paperin pingotus on asia, jonka kävimme läpi tekemällä. Jos paperi ei ole pingotettu alustaan (kovalevy), niin märällä siveltimellä maalatessa paperi kupruilee, eikä väri pysy siinä mihin sen haluaisi jäävän. Pingoituksen tarkoitus on, että paperi kuivaa suoraksi ja se on siisti kehystettäväksi kehyspahvilla (paspis, paspartuu, passepartout).
Tarkat ohjeet pingottamisesta löydät  tämän blogin 6.11.15  tallennetusta kirjoituksesta.

Paperin pingoitus ei ole välttämätön, mutta vaiva palkitsee laadulla.Paperin koko, laatu ja maalaustekniikka tietysti vaikuttaa haluaako paperin pingottaa vai ei. Paperin voi myös kinnittää vedellä läpäisemättömän alustan (esim.pleksi) päälle kuivamaan hitaasti pinnalta. On myös lehtiöitä, joissa paperi on liimattu sivuistaan lehtiöön. Paperilaatuja ja tekniikoita on niin monta, että paras tapa on itse kokeilla.

Alla päivän rentoja kokeiluja ja harjoituksia.

Kuivalle paperille rennosti maalattu ruusu vastaväreillä

Syksyn ruskaa väriä levittämällä

Kuivia siveltimenvetoja ja märällä tehty tipunen

Syksyn värjeä I

Syksyn värejä II

Kuivatekniikkaa lattasiveltimellä. Maalaus syksyn väreissä
mukavine yksityiskohtineen ja eläimineen.

Kuivalla pyörösiveltimellä tehdyt kukat ruukuissaan ja
 märällä siveltimellä laveerattu tausta. 

Nopea märkäteknikkakokeilu. Kuvasta pilkistää katse ja kuono.