Piirtäminen ja vesiväri

29.11.2017 kokeilimme luovasti erilaisia piirustusvälineitä vesivärin kaverina. Joskus on kiva etsia uusia tapoja tehdä, vaikka siveltimellä viivajäljen tekeminen on kaikista monipuolisin ja tietysti haastavin. Siveltimen viivajälkeen vaikuttaa siveltimen koko, muoto ja materiaalin jäykkyys ja imukyky. Säätämällä siveltimen painoa paperilla saat aikaan ohuen ohutta ja herkkää jälkeä ja painamalla kovemmin samaa sivellintä saat paksua ja leveää viivaa. Muun muassa pyörö- ja lattasiveltimellä tulee erilaista jälkeä ja vaihtelemalla veden määrää tulee erilaisia tummuusasteita ja viivajälkeä. Mahdollisuuksia on valtavasti.Viiva on yksi taiteellisen työn elementti, jolla saa luotua rytmiä maalaukseen.

Lyijykynää on perinteisesti käytetty luonnosteluun, jolloin piirrosjälki on kevyt ja pyyhittävissä myöhemmin pois. Huomioi paperin kestävyys kumilla pyyhkimiseen. Kokeile niin sanottua hiilikumia tai kittikumia, joka on pehmeää ja muotoiltavaa.

Lyijykynää kuten muitakin piirtämisen välineitä voi halutessaan käyttää myös olennaisena osana maalausta heti alusta alkaen. Piirrosjäljellä voi jatkaa  maalausta sekatekniikkana, jos haluaa esimerkiksi korjata vesivärimaalausta tai vaikka kollaasina.

Alla kuvia edellisen kerran aiheista, joita on jatkettu luovasti sekä runsaasti monipuolisia viivakokeiluja mm. hiilellä, erilaisilla akvarellikynillä, -tusseilla ja liiduilla.

Edellisellä kerralla valmistunut paperilapuilla ja märällä vedellä syntynyt
maalaus on saanut muutaman viitteellisen viivan rytmittämään maalausta,
mutta tumman peseminen on hieman vähentänyt kontrastia.

Samalla tekniikalla eli revittyjen paperinpalojen yli märällä ja
niukalla väripaletilla maalaamalla on syntynyt pari edelliselle maalaukselle.

Edellisellä kerralla tämä maalaus oli sommittelultaan hieman vaisu.
Nyt se on saanut edellisissä maalauksissa käytetyt värjäytyneet paperilaput
hienosti rytmittämään tyhjiä kohtia. Värit sointuvat hyvin tässä osakollaasissa.  

Valkoinen-teemaa maisemassa. Tässä kaunissävyisessä työssä näkyy selvästi erilaisten sivelten viivajäljet.
Ne elävöittävät maalausta mm. rakennuksen linjoissa ja pinnoissa, katoissa, puissa ja portissa.

Tässä on tussipiirrosta jatkettu vesivärillä sekä väripintana että viivana.
Vesivärin viiva tuo sopivaa kokoeroa etualalle korostamaan perspektiiviä.
Hienostuneet väriliukumat ja varma maalausote – työ ei näytä väritystehtävältä.

Hiilellä saa luotua vahvaa kontrastia ja jämäkkyyttä.

Muotokuvan kokeilua hiilellä ja kuivalla punaliidulla
yhdistettynä vesiväriin.

Nopea, kevyt luonnos peltoaukeasta pastelliliiduilla ja vesivärillä.

Hieman "tukkoon" maalattua kukka-asetelmaa on jatkettu kuivapastelli-
liiduilla. Kukkia vaalennettiin ja varsia kevennettiin. Pienet häiritsevät kohdat
taustassa ja maljakossa himmennettiin ja pöytätasoon otettiin heijastumia. 

Toinen kukka-aihe jännittävänä osakollaasina.Terälehtiä on lisäty paperinpaloista.
Kolaasit ovat myös hyviä väriharjoituksia. Voit ottaa jokun maalauksen malliksi ja
sekoitat maalauksen sävjyä erillisille papereille ja rakennat niistä sitten paloina kyseisen
maalauksen. Tässä ei ole sellaisesta harjoituksesta kyse, vaan on ihan oma maalaus. 

Tässä kokeilussa paperi kupruili ja läiskät levisivät. Lopuksi vielä lisättiin vastavärejä (oranssia, keltaista) ja pestiin kaikki pois. Lopputuloksena hienoja yksityiskohtia, mutta kokonaisuus on hieman rauhaton. Pesutekniikassa kannattaa värien hieman antaa kuivahtaa ennen pesua, niin että ne kerkiävät osittain
 tarttua paperiin. Tässä oranssi oli ihan märkää, joten sitä ei jäänyt teokseen nimeksikään.
Tätä työtä voisi myös jatkaa vaikka paperikollaasiksi tai sekatekniikaksi liiduilla. 

Tässä työ rajattuna rauhallisemmaksi.

Tässä koko maalaus vähän PhotoShopilla muokattuna.

Kuivalle paperille märillä väreillä on luotu hienot kukan terälehdet.
 Työssä on kokeiltu monenlaista viivaa. Kukan keskustassa on
painamalla  (tikulla) piirtämistä, jolloin piirtojälkeen valuu pigmenttiä
 tummentaen uran näkyväksi. Varsi on siveltimenveto ja
 vihreät ruudukot on tehty hyvin  ohuella vesiliukoisella tussilla. 

Monipuolinen abstrakti maalaus kokeilemalla erilaisia tekniikoita. Pohjalla pehmeästi levinneet väriläiskät ovat saaaneet ympärilleen neutraalin harmaan. Harmaaseen on kuivattu talouspaperila pieniä vaaleita alueita, jotka on tummemmalla pohjalla rajattu ohuella tussilla. Vasemmalta tuleva valo korostuu, koska vaaleat läikät leijuvat valossa rajaamattomina. Koko komeus on saanut vielä rohkeat rytmikkäät viivat silikoonisiveltimellä ja pohjan väreillä. Silikoonisiveltimellä on helpompi tehdä suoria viivoja kuin pehmeällä siveltimellä.   

Kuonoja, tassuja, häntiä, massuja, vai miten se joululaulu menikään. Tässä tussiviivaa käytetty varsin luovasti etsimällä vesiväripinnasta läikkiä, joista syntyy viivan avulla (piilo)elämiä. Vihreä uraviiva ei erotu kovin selvänä.
Tikulla piirrettäessä voi kokeilla eri papereita kuivana ja märkänä. Värin määrä ja laatu vaikuttaa tulokseen.

Rouhea kynänjälki ja vesiväri sopii hyvin yhteen. Tässä on käytetty vesiliukoisia puuvärejä.
Piirroksen voi aloittaa ensin kevyesti ja laveerata vesiliukoisia värejä vähän kerrassaan.
Kun väri kuivuu välillä, niin voi tummentaa ja tehostaa varjossa olevia kohtia ja
taas laveerata kerrosmaalauksena. Kerrosmaalauksena saa lisää mielenkiintoisia sävyjä.
Vesiliukoisilla puuväreillä märälle piirrettäessä väristä tulee voimakas ja vahva. 

Varma vahva viiva vesiliukoisella lyijykynällä yhdistettynä niukkaan
vihreä / ruskea -väripalettiin. Siveltimenvedot tukevat piirrosjälkeä. 

Kukkahahmotelmia vesiliukoisilla puuväreiellä.

Paksuja viivoja siveltimellä luovasti sommitellen.

Liidun piirtojälki tuo esille paperin pintarakenteen ja on kiva kontrasti märille sileille vesiväripinnoille.
Tämä on hieno, mutta mietin mitä tapahtuisi, jos olisi vielä kerrosmaalauksena lisää sävyjä?

Olisiko seuraava kokeiluharjoitus kerrosmaalaus? 

Tässä sama pintarakenteen ja sileän yhdistelmä, jossa liidun piirrosjälki on olennaisessa osassa.
Havaintoon perustuvasta aiheesta on tehty omalla persoonallisella tavalla miltei abstrakti
maalaus. Yläosa tuo ilmavuutta värikkääseen kokonaisuuteen, jossa värit sopivat
harmonisesti yhteen vaihdellen vaaleasta tummaan ja murretusta väristä puhtaaseen.

Kiitos kaikille syyskaudesta ja
mahtavasta valkoisesta kukkakimpusta.
Oikein hyviä 100-vuotisjuhlia 6.12,
 rentouttavaa joulua
ja iloista tulevaa vuotta.
Hiihtokausi aloitettu – maalauskausi odottaa.
Tapaamisiin tulevalla kaudella / Anja  :-)

Valkoinen kukka haasteena

15.11.17 toivomuksen mukaan harjoittelimme valkoisten kukkien maalausta. Aihetta on käsitelty tässä blogissa 2.12.2015 otsikolla Valkoinen akvarellissa. 
Kokeilimme toteuttaa valkoiset kukat käyttämättä väriä hylkiviä aineita kuten esimerkiksi liitua, kynttilää tai maskinestettä tai peitepaperia. Maalaamalla havainnoiden maalauskohdetta kannattaa ensin suunnitella sommitelma. Varmistaa myös, että kohde on katsetta nostamalla näkyvissä.

Aloitime kuivalle paperille levittämällä taustavärin ensimmäiseksi kiertäen kuikkien ääriviivat. Kukat voi ensin hahmotella lyijykynällä tai hahmotella muotoa siveltimellä ensin hyvin vaalealla värillä. Muodon löydyttyä voi lisätä taustaväriin väripigmenttiä rohkeammin. Tumma tausta valkoiselle kukalle on tehokas, mutta ei tietenkään välttämätön.

Laveeratessa valkoisen alueen ympäristöä reunoihin muodostuu helposti selkeä värireuna, joka rajaa hienosti kukkaa. Jos se näyttää liian kovalta toivomaasi lopputulokseen, niin voit pestä sitä levittämällä vettä (kuivuneelle taustavärille) siveltimellä ja "imemällä" nahkealla siveltimellä veteen liuennutta väriä tässä tapauksessa kukan reunoista pois. Voit työstää samanaikaisesti koko maalausta, mutta taustavärin kuivuttua on varmempi sävyttää kukan terälehtiin maalauksen muita sävyjä,vaaleita varjoja ja yksityiskohtia.

Toinen vaihtoehto on maalata kukat hyvin vaalealla sävyllä tutkien varjokohtia ja etsien kukan muotoa. Maalaa samalla koko asetelmaa. Vaalean kukan kuivuttua voi laveerata taustan varoen taustavärin leviämistä ei toivottuihin kohtiin.

Valkoisiin kuivakukkiin osuu lämmintä valoa ja punaiset kuivat
lehdet erottuvat pehmeästä taustasta vahvalla tummalla rajauksella.

Spontaanisti havainnoiden ja rohkeasti työskennellen syntyi kiva
kokonaisuus. Sinisen ja vihreän raikkaat väri saivat taustalle murretun
 punaruskean. Intiaanikukat jo viimeistelty tunnistettaviksi. Krysanteemien
lyijykynän jälljen voi  poistaa ja korvata hennoilla siveltimenvedoilla.

Kaunis – mieleeni tulee vanha postikortti. Siveltimen vedot näkyvät upesti
tässä vastaväreillä tehdyssä maalauksessa, johon vaaleat kukat istuvat pehmeästi. 

Maljakko vaikuttaa hienosti läpikuultavalta lasilta ja alin kuka sulautuu
kevyenä kokonaisuuteen. Yläosassa on tumma väri keskittynyt hieman likaa
ja sitä voisi keventää levittämällä vedellä tummaa sinistä vaaleammaksi 
laajemmalle alueelle – ylös ja vähän alaspäin. 

Ruusun muto etsitty hienosti ulkopuolelta märällä siveltimellä sinisen ja vihreän
sävyillä. Muutamilla vihreänharmailla vedoilla ja pinnoilla saatu aikaan vaikutelmat
terälehdistä. Innolla ja taitelijan vapaudella vihreitä ehtiä on ryöpsähtänyt ehkä
enemmän kuin havainto olisi antanut aihetta. 

Tässä asetelmasa on uivakukka-asetelmaan sopivaa jäykkyyttä.
Valon suuntaa voisi miettiä ja sen mukaan vielä märällä värillä
laveetata vasenta alareunaa tummemmaksi.

Nopea vastavärimaalaus, jossa kauniit siveltimenvedot ja
pieniä kiinnostavia yksityiskohtia. Sopisi vaikka kangasmalliksi. 

Sama mikä pätee valkoisiin kukkiin, pätee myös muiden vaaleiden kohteiden maalaamiseen. Jos haluat
maalaukseen kirkkaan keltaisen kukan tai vaikka sitruunan, et vesiväreilä voi maalata sinisen taustan päälle.
Tässä keltaiset kukat loistavat ylhäältä vasemmalta tulevassa valossa – kontrastina tummat siniset ovat oikealla. 

Herkillä väreillä herkkiä kukkia. Keskitettyyn asetelmaan olisi muutamalla
havainnoidulla "oksavedolla" voinut saada vähän jännitettä ja rakennetta.

Mielenkiintoinen ja harmoninen alku. Märällä siveltimellä
on levitetty revittyjen paperinpalasten päälle vihreää ja sinistä.
Paperin  kuivahdettua ja sitä poistettaessa paljastuu, että se
on osittain imenyt väriä ja rajannut reunat elävästi.
Paperi pintarakenne näkyy selvästi poistetun paperin kohdalla.

Piirros ja akvarelli sopii mainiosti yhteen. Tässä viitteellisesti märällä
maalatussa kukkamaalauksessa on oivaa tumman ja vaalean kontrastia.
 Terälehtien muodot on haettu rennolla tussiviivalla.    

Suihkutekniikalla tehty maalaus, jossa vedestä
heijastuu yläosan maiseman aukosta sävykäs valosilta.

Veden virtauksen kuvaamiseen on käytetty maskia. Kirkas ja puhtailla väreillä maalattu veden pinta on vahva kontrasti tummalle ympäristölle ja putoksen vesisumulle. Etualalla rouheat yksityiskohdat tomivat hyvin.  

Valkoinen talo tunnelmallisella kujalla ei korostu liikaa.Siinä on paljon ikkunoita, räystään harmaa varjo
 ja edessä pensaita aidan takana. Suoria pintoja maalatessa eri levyiset lattasivellin voisivat olla jämäkämpiä.
Perspektiivi on hyvä, mutta missä rakennusten harjat ovat?

Onnistunut valkoinen valokiila kerrostalon seinässä. Vahvat lämpimät värit  ja musta
viiva toimivat hyvin. Kujan päässä on ihmishahmoja muutamalla siveltimenvedolla. Kuvaa
voisi oikaista kallistamalla vähän vasemmalle, mutta tehdään se sitten kehystettäessä.

Vapaata maalausta ja kokeiluja

1.11.2017 Luovaa vesivärimalausta -kurssilaiset valitsivat marraskuun ensimmäisenä kurssipäivänä omat aiheet. Jokainen maalasi mielessä ollutta ideaa tai etsi hyvän kuvan maalatakseen omalla mieleisellä tekniikalla tai kokeillakseen uutta tekniikkaa tai paperia.

Alla osa maalauksista ja tarinaa niiden synnystä.

Kokeilua tuubiväreillä ja suihkupullolla 300 grammaselle Toscana-paperille 20 cm ×50 cm.
 Raikas maisema syntyi kylmillä sävyillä. Horisontin sinisävyinen kapea metsä painuu taakse
ja lisätty keltainen yhdistää maalauksen kuin valon pilkahdukset.

Lopputulos on vaalea, kun paperi oli paksua ja imaisi märän värin kuivuessaan.
Tähän on tulossa kalaparvi. Värin poistaminen märästä pohjamaalauksesta osoittautui
hankalaksi. Nahkealla puhtaalla siveltimellä värin poistaminen ei onnistunut märältä
paperilta, koska väriä valui tilalle ympäristöstä. Paperin hieman kuivuttua jätettiin
siveltimellä levitetty vesi lepäämään paperille joksikin aikaa ja huuhdottiin sen jälkeen koko
paperi vesihan alla. Kalojen kohdalla ollut vesi oli liuottanut väriä paperista ja
huuhtoutuu märkänä pois. Tästä on hyvä jatkaa pieniä yksityiskohtia terävällä siveltimellä.

Avara tunturimaisema syntyi pelkistyksestä ja taustan vaaleista sävyistä.
Syvyyttä tuo etualan tumma kasvillisuus, joka toimii kontrastina vaaleudelle.

Rytmikäs ja rouhea maalaus, jossa vastavärit sininen ja oranssi ovat saaneet
kaverikseen murretun violetin. Väri istuttaa maalauksen jämäkästi paikalleen.
Yläosa on kevyenä vastapainona alaosalle.

Valokuvasta aiheensa saanut maalus niukoilla kylmillä väreillä. Maalauksessa näkyy veden jättämiä
värireunoja, joita syntyy kun lisää vettä jälkikäteen. Sattumat tuovat joskus kivoja efektejä, mutta jos niitä
haluaa välttää, niin kannattaa vetää pinnat kerralla sopivan levyisillä märillä siveltimllä.

Kaunis sinisävyinen pohjamaalaus on suihkutettu vahvoista väreistä. Samoilla sävyillä on
maalattu  etualalle rytmikkäät puut sopivan rennosti. Puita on tarkoitus hieman jatkaa työn kuivuttua. 

Tavoitteena oli tehdä kalenterikuvasta parempi versio ja se onnistui! Paperi pingotettiin
 perinteisesti kastelemalla ja kiinnittämällä paperiteipillä alustaan. Näin varmistettiin ettei paperi
kupruile ja tee lammikoita paperille. Puut sommiteltiin kuivahkolle paperille töpöttämällä
harottavalla siveltimellä nahkeaa paksua tuubiväriä. Sen jälkeen rohkeasti taustaväriä märkänä
puiden päälle ja taustaan. Puista on irronnut sopivasti sävyjä. Taustavärin herkkä vaaleus ja
 etualan sama tummempi sävy ova yhdistyneet hienosti maalauksessa. Työstä löytyy
paljon upeita märkänä levitettyä sävyjä ja valkoiset alueet antavat maalauksellisen ilmeen.

Syksyinen maisema on aloitettu taustasta märällä. Maalauksen yhtenäisyyden
vuoksi sininen märkätekniikka olisi voinut jatkua myös osittan etualalle ja etualan sävyjä
olisi voinut olla muutamia tippoja pehmeässä taustassa. Kauniit yksityiskohdat
sävykkäässä etualassa ovat hieno kontrasti pehmeydelle.

Vesiväripaperit

18.10.2017 oli lomaviikko, mutta kurssilaiset kokoontuivat tutkimaan erilaisia vesivärimaalauksen paperilaatuja. Kurssin vetäjä ei ole aikomuksistaan huolimatta tutkinut akvarellipapereita systemaattisesti. Paperilla on kuitenkin suuri merkitys työn onnistumisessa ja paperi pitäisi osata valita oman tekniikan ja käsialan mukaan. Tiukkaan puristetut sileäpintaiset sopivat esimerkiksi pikkutarkkaan työskentelyyn ja pesutekniikkaan. Kevyesti ja nopeasti maalaaville riittää ohut paperi, joka ei ime paljon vettä. Akvarellipaperit ovat yleensä pintaliimattuja ilmeisesti liivatteella, joka parantaa pinnan kestävyyttä. Paksu pintaliimattu paperi imee vettä ja väriä hitaasti ja se kestää  hyvin monta märkää värikerrosta ja sopii pitkään työskentelyyn. Akvarellipaperin molemmin puolin voi maalata, mutta "oikean" puolen voi valita katsomalla, että vesileima on luettavissa. Akvarellipaperia valmistavat tehtaat – ainakin isommat tehtaat – merkitsevät paperien alareunaan vesileiman laatumerkkinään / mainoksenaan.

Harjoittelimme nyt uudelleen tuubivärejä ja suihkutusta laadukkaammille papereille ja tulokset olivat pehmeämpiä ja kauniin kuulakkaita. Osa porukasta lähti ennen kun ehdin ottaa kameraa esiin, mutta hyviä näytteitä alla.

Kertaus keskusteluistamme ja tutkimuksiani papereista. Eri maiden valmistajien pakkausmerkinnät hämmentävät ja alla selityksiä yleisimmistä merkinnöistä.

• Paperin paksuus ilmaistaan painona (grammaa / neliöltä). Akvarellipapereita on noin 200 gramman papereista yli 600 gramman papereihin. Yleinen esim. 300 g/m².
• Paperin karkeus ilmaisee pintarakenteen karheutta ja merkinnät vaihtelevat.
  Rough = karkea,  NOT/cold pressed = CP = puolikarkea, hot pressed = HP = sileä
  (GG (grana grossa) = karkea, GF (grana fina) = puolikarkea, SP  = matta (sileän ja puolikarkean välinen karkeus)  
• Happovapaa = Asid Free paperi ei kellastu ajan mittaan. Paperin pH arvo on n. 7 = neutraali eli se ei ole hapanta eikä emäksistä.  
• 100% Cotton = sata prosenttista puuvillaa. Teollisesti valmistetut täyspuuvillapaperit ovat akvarellimaalauksessa nykyisin käytetyimpiä. Merkintä ei kuitenkaan kerron onko valmistusmateriaali pehmeää vettä imevää lumppua vai käyttämätöntä uutta puuvillaa.  Pellavapaperit ovat yleensä käsintehtyjä ja laadukkaita, mutta harvinaisempia kuten monista muistakin kuiduista tehdyt paperit. Paperit voivat olla myös sekoituksia puuvillasta ja puukuituselluloosasta tai pelkästään puukuidusta.
• Mould made = rumpuviirapaperi on tasalaatuista teollisesti valmistettua paperia. Se jäljittelee käsintehtyä paperia, jossa kuidut ovat sattumanvaraisesti "sekaisin" tehden siitä kestävää. Rumpuviirapaperin erottaa rosoisista reunoista verrattuna esimerkiksi tasoviirapaperiin.
• High white =  extra white = valkoinen tai vitivalkoinen sekä traditional = luonnonvalkoinen ovat merkintöjä paperien värisävyistä.

Voit lukea lisää esimerkiksi näistä linkeistä Minoan akvarellistin oppaasta tai 

Minoan sivuilta eri tehtaiden papereista

Kauniit suihkutetut väripinnat keskitettynä kyhmänä huokoiselle paperille.
Kuivalla paperilla valutus-  ja valumajäljet rytmittävät sommitelmaa selvärajaisina.

Kasteltu paperi kuivahti tummien tubivärien levityksen ajan. Suihkusuunta
ylöspäin sai värit leviämään pehmeänä ja  sekoittumaan kauniisti toisiinsa.
Oikealla ylhäällä näkyy kuivan paperin selvärajaisia valutusjälkiä ja
alhaalla valumajälkiä, jotka tekevät maalauksesta mielenkiintosen.

Ympyräsommitelma kylmällä vihreällä, johon on otettu mukaan ripaus vastaväriä punaista
sekä hiven keltaista ja sinistä. Vesisuihku on irrottanut punaisesta ja keltaisesta hienon lämpöisen
valokiilan ympyrän keskelle. Muut maalatut alueet tukevat ympyrää eivätkä jätä sitä yksin.

Paperi ei ollut kovin huokoinen, mutta vuorenrinteen sinisen ja ruskean yhdistyneissä
väreissä näkyy suihkutuksen jälki. Työtä jatkettiin levittämällä märkä vahva sininen väri taivaaksi.
Jotta taivas ja maa eivät olisi irrallisia, niin lisättiin paperin kuvuttua kerrosmaalauksena
oikeaan reunaan taivaan sinen häivähdys ja muutama sininen varjopaikka vuorenrinteelle.

Värintestaus- ja suttupaperin iloisia väriläiskiä ja siveltimenvetoja.

Klassinen sommitelma vastaväreillä vihreällä ja punaisella.

Herkän kädenjäljen voi jättää, mutta on mahdollista jatkaa monella
tavalla. Pesutekniikalla on mahdollista pehmentää rajauksia ja

kerrosmaalauksella voi lisätä sävyjä täyteläisemmiksi.