Kehyspahvin leikkaus

16.3.16 tapaamisessa leikkasimme kehyspahveja. Opiston kevätnäyttely on tulossa, joten maalausten kehystys on ajankohtainen. Meillä ei ollut happovapaata paksua pahvia. Käytimme lehtipainosta saatavaa ohutta jätepahvia, jota on helppo työstää käsin mattoveitsellä. Emme tehneet taustapahveja ollenkaan, koska ohut pahvi ei siihen sovellu. Koska kyseessä oli ohut tilapäinen kehyspahvi, niin maalarinteippi sopii hyvin kiinnitykseen. Kehystetyt maalaukset tuemme viistoon asetetuilla nuppineuloilla kapalevyihin. 

Huom. pitkäaikaisissa kehystyksissä aina happovapaa pahvi ja paperiteippi.

Näitä tarvitset:
Mattoveitsi
Kehyspahvia
Alusta, johon saa tulla viiltoja ja sellainen, ettei mattoveitsen terä tylsy
Mittanauha, viivotin reunapahvien leveyden ja aukon mittaukseen 
T- tai kulmaviivain auttamaan suorien kulmien leikkauksessa
Lyijykynä mittojen merkintään
Maalaus

Arvioi reunapahvin levys kehystettävän työn koon ja tyylin mukaan. Alareuna on yleensä leveämpi kuin muut sivut. Mittaa aukon leveys (maalauksesta kaikki mitä haluat näkyviin) ja lisää siihen 2× reunapahvin leveys. Samoin korkeus + yläreunan ja alareunan mitta. Näistä saat kehyspahvin mitat. Jos maalauksesi on sopivan kokoinen, johonkin valmiiseen kehykseen, niin voit leikata kehyspahvin helposti taustalevyn avulla.

Kirjoita kehyspahvin taakse reunoihin suunnittelmasi reunapahvin mitat. Muista merkitä alareuna hieman leveämmäksi. Tee lyijykynällä mittapisteet ja vedä viivat aukolle. Sitten vain leikkaat viivottimen, kulmaviivottimen tai muun suoran levyn avulla viivoja pitkin aukko irti pahvista. Pahvissa että aukossa on oltava suorat kulmat onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. 

Enkä tietenkään muistanut työn tohinassa kuvata prosessia, mutta alla joitakin havainnekuvia paspiksen leikkauksesta, jossa rajataan kuvasta osa pois. Esimerkkikuviin löytyi maalaus laatikkoni pohjalta.

Alla on valkoinen siisti kehyspahvi, jonka päällä
maalaus ja päälimmäisenä paspiskulmat apuna
rajauksessa. Maalaus on sijoitettu oikeaan alanurkkaan
 ja paspiksen alareuna suunniteltu 1cm leveämmäksi
 kuin muut reunat. Huomaa, että vasemmalta ja
ylhäältä  on leikattava kehyspahvia pienemmäksi
 ja pieni suikale myös maalauksen teippireunaa.

Tässä kuvassa näkyy alareunasta rajattava alue ja
vasemmalla lyijykynäviiva, josta paspista on kavennettava.
Yläreunassa leikattavaa viivaa ei tässä näy, mutta
kuten edellisestä kuvasta huomaa, niin poistettavaa on.

T- tai kulmaviivottimen avulla saat suorat kulmat.

Kun kehyspahvi on sopivan kokoinen mittaa
kehysten leveys ja vedä viivat tulevan aukon
ympärille ristiin. Muista,  että alareuna on
yleensä  hieman leveämpi muita sivuja.

Leikkaa aukko viivoja pitkin.

Aseta kehyspahvi maalauksen päälle suunnittelemasi
rajauksen mukaisesti ja kiinnitä tässä tapauksessa kehykseen.
Oikeasti työtä kehystettäessä maalaus kiinnitetään
taustapahviin linkku-menetelmällä.

Tarkoitus on nämä ohuella pahvilla kehystetyt maalaukset
tukea nuppineuloilla viistosti ylhäältä ja alhaalta kapalevyihin. Näin
paspiksiin eikä maalauksiin tarvitse puhkoa reikiä.

  

Liike maalaustaiteessa

2.3.16 vesivärikurssilla harjoittelimme jännite/kontrastiharjoitusten jälkeen liikkeen/tapahtuman ilmaisua sommitelmassa. Liikkeen tarkoitus on kuvassa johdattaa katsetta sekä liittä kuvan elementtejä yhteen. Silmä seuraa helposti pisteviivaa, viivaa, toistuvia elementtejä tai muita taitelijan tekemiä hinovaraisempia polkuja pitkin, kuten esim. katseen suunta.   

Sommitelmaan syntyy tilan ja liikkeen vaikutelma, kun siihen saadaan vähintään kahden elementin jännite. Yksi piste ei luo liikettä, mutta jo kahden pisteen välille syntyy viiva tai vaikka kahden väripinnan väliin. Viivan käyttö on yksi keskeinen keino johdattaa katsetta haluttuun suuntaan. Viiva voi olla pystysuora (nouseva/laskeva, juhlallinen), vaakasuora (laakeus, tasapaino) tai vino/diagonaalinen (dramaattinen, vilkkaus, toiminta). Dynaamisin liike on diagonaalisessa viivassa, joka jatkuu yli paperin. Suorien viivojen vastakohdaksi voisi luonnehtia käyrää tai kaarevaa viivaa, joka on pehmeämpi kuin suora viiva. Erilaisilla viivoilla ilmaistavia liikkeitä voi kuvailla esim. seuraavasti: kiertävä, lähestyvä, pakeneva, hidastuva, nopeutuva, voimakas, räjähtävä, yllättävä, valoisa, tasapainoinen. Erityisesti viivan ilmaisukeinoja ovat: viivan suunta, tiheys, sijainti, muoto, tummuus, paksuus, määrä, katkot, rytmi (erilaiset toistot).  

Samoin voimme kaikilla kuvallisilla elementeillä (piste, viiva, massa, pintarakenne, väri, muoto ja kirkkaus/valoisuus) luoda erilaisia toistoja jatkuvana tai jaksottaisena (rytmi) vaihdellen niiden määrää, suuntaa, kokoa, välimatkaa ja tummuusastetta luoden liikettä. Värin liike tapahtuu suhteessä ympäröivään väriin. Puhtaissa spektin väreissä lämpimät värit lähestyvät ja kylmät pakenevat. Kuitenkin esim. puhdas sininen voi lähestyä, jos taustalla on murrettu vastaväri oranssi. Näistä asioista on paljon materiaalia, mutta tässä vain lyhyesti esillä olleita liikkeen ilmaisukeinoja.  

Ai niin, sivusimme myös kineettisestä liikettä, joka maalauksessa perustuu optiseen illuusioon. Liike saadaan aikaan yleensä musta/valko tai vastaväri kontrasteilla ja toistuvilla kuvioilla. Vaikutelma on sykkivää, väreilevää ja aaltoilevaa riippuen kuvioista. Mutta ei sen enempää tästä aiheesta.

Alla ensin valmistuneita kontrastiharjoituksia ja sen jälkeen pieniä pikamaalauksia liikkeestä.

Taustakaupungin vaalea punertava siluetti korostaa etualan
vihreänsinistä vettä, jossa oranssinpunainen vene loistaa. 
Koko- ja valöörierot tuovat syvyyttä.  

Aurinkoisen päivän tunnelmaa tuovat puiden
 tummat, voimakkaat varjot aurinkoisella ranalla. 

Vastavärien kontrasti.
Punainen omena tuo kuvaan jännitettä ja eloa.

Valo/varjo harjoitus valmiina. Voimakas tumma/vaalea ja eri
 värien kontrasti – tummimmat kohdat ovat pieniä yksityiskohtia. 

Tummansininen tausta korostaa hedelmien oranssia hehkua.
Maalauksessa on klassinen kolmanneksen sääntö
voimakkaan tumma/vaalea kontrastin lisäksi.   

Valööri- ja tarkkuuskontrastia. Rakennusryhmä puineen on kuvattu tummana
 ja rakennukset voimakkailla rajaviivoilla. Ympäristö on maalattu vaaleana,
säävykkäänä ja epätarkkana pintana korostaen keskiötä.   

Kylmän kirkkaassa lumimaisemassa on tummia
lämpimämmän sinisiä varjopaikkoja.

Hieno kolmiomainen sommitelma, jossa on erisävyisiä
sinisiä sekä tummana että vaaleana. Kivien rosoisilla pinnoilla
hiven okranvihreää antaa lämpöä kylmään maisemaan.    

Kylläisyyskontrasti. Kauniisti toteutettu vaaramaisema,
jossa taustan puhtaat ja kylmät värit korostuvat etualan
 murretuilla väreillä.

Pyykit rytmittävät ajatusta
tuulen liikkeestä vasemmalle.

Suuri aalto kiertyy sisälle,
johon viivat silmää ohjaavat.

 Useampi pyörähtävä hahmo
kuljettaa silmää enemmän
kuin yksi.

Vauhtia vasemmalle. Kokoerot
tuovat syvyysvaikutelmaa –
katseen suunta on taaksepäin.

Tyrsky törmää kiviin ja
liike kääntyy takaisin.

Useat aaltoilevat viivat tuovat
veden pintaan navakan tuulen tuntua.

Rytmilliset viivat muodostavat
tasapainoisen sommitelman.

Hieman enemmän rajattuna
ja lisäämällä värejä tulee lisää liikettä.

Suuri aalto ja hädänalaiset.
Tumma vesi vaalenee 
noustessaan korkeuksiin.

Pari vastaväristä viistoa
viivaa reunasta reunaan luovat
vahvan vaikutelman. 

Luova kierre, jossa on monia
seurattavia elementtejä
paperin ulkopuolelle. 

Värejä lisäämällä dynamiikka
lisääntyy.